|
|
|
|
||||||||
| |
|
|
||||||||
|
|
||||||||||
| |
|
|
|
|
|
|
||||
|
|
||||||||||
|
|
Bryssel, 11.1.2002 Ympäristöohjelma tulossa täysistuntoon EU:n 6. ympäristöohjelmasta päätetään yhteispäätösmenettelyssä. Ehdotus on parasta aikaa parlamentin toisessa käsittelyssä. Komissio antoi oman ehdotuksessa tammikuussa 2001 ja neuvosto yhteisen kannan kesäkuussa. Stratginen näkökulma 6. ympäristöohjelma on jatkoa 1990-luvun alussa hyväksytylle 5. ympäristöohjelmalle, joka oli ensimmäinen strategisempi ja poliittisempi ympäristöohjelma. 5. ohjelmassa nähtiin ensi kertaa ympäristöasioiden integrointi muihin yhteisön politiikkoihin keskeisenä ympäristövälineenä. 6. ympäristöohjelmassa tätä näkemystä syvennetään, ja parlamentti painottaa valmistelu- ja päätöksentekojärjestelmän kehittämistä niin, että ympäristökysymykset huomioidaan kaikessa päätöksenteossa. Tämä tarkoittaa mm. komission työn uudistamista ja sisäisten konsultaatioiden kehittämistä. Parlamentin kanta, jota ympäristövaliokunnassa tukivat Euroopan kansanpuoluetta (EPP) lukuunottamatta kaikki, on, että erityistä painoa tulee lisätä liikenteen, energiasektorin, maatalouden ja kalastuksen ympäristönäkökohtiin. Parlamentti - jälleen EPP:ta lukuunottamatta - myös, että tämän ja ensi vuoden aikana alkavan maatalousuudistuksen tulee tähdätä entistä ympäristöystävällisempiin tuotantomenetelmiin. EU:n tukipolitiikka on ympäristönäkökulmasta katsottuna usein ollut varsin ristiriitaista. Hankkeita, joilla on ollut haitallisia ympäristövaikutuksia, on ympäristövaikutusten arvioinnista huolimatta rahoitettu. Nyt ympäristövaliokunnassa hyväksytty kanta ehdottaa, että ympäristölle haitalliset tuet tulisi kartoittaa vuoteen 2003 ja lopettaa vuoteen 2005 mennessä. Mahdollisena kompromissina tälle tiukalle kannalle tullaan täysistunnossa esittämään haitallisten tukien lopettamista vuoteen 2010 mennessä. Tälle aikataululle tulee tukea myös EPP:sta. EU:n päätöksenteon kompastuskiveksi on jo usein muodostunut se, että verotusasioista päättäminen vaatii neuvoston yksimielisyyden. Tästä syystä ympäristöperusteisia veroja ei EU:n tasolla ole saatu aikaan. Parlamentin täysistuntoa varten tehty kompromissiesitys, "edistettävä ja rohkaistava ympäristöverojen ja -kannustimien kaltaisia verotustoimenpiteitä sopivalla, mieluiten yhteisön tasolla", on pyritty muotoilemaan niin, että mahdollisimman monet voisivat sen hyväksyä. Teemakohtaiset strategiat Komissio esittää omassa ehdotuksessaan 7 teemakohtaista strategiaa, joiden kautta integroitua ympäristöpolitiikkaa toteutetaan. Strategoita ehdotetaan tehtäväksi maaperän suojelusta, meriympäristön suojelusta, torjunta-aineiden kestävästä käytöstä, ilmansaasteista, kaupunkiympäristöstä, luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja jätteiden kierrätyksestä. Komission ehdotuksen ongelma on, että siinä ei oteta kantaa kysymykseen, minkälaisessa päätöksentekoprosesssissa strategiat hyväksytään. Kuitenkin niiden avulla tullaan ohjaamaan EU:n ympäristöpolitiikkaa hyvin suurelta osin. Vaikeiden neuvottelujen jälkeen on päästy siihen, että parlamentin kaikki ryhmät edellyttävät, että strategiat hyväksytään yhteispäätösmenettelyssä, mikä takaa sekä jäsenvaltioille että parlamentille täyden osallistumisoikeuden tuleviin päätöksiin. Tässä kohden komissio pyrki saamaan lainsäädäntövaltaa itselleen. Ympäristöpolitiikan tavoitteenasettelu Esittelijä lähtee omassa ehdotuksessaan siitä, että keskeisille ympäristöongelmille tulee voida asettaa selkeät tavoitteet siitä, missä aikataulussa ongelmia tulee vähentää. Esittelijä ehdottaakin täsmällisiä vähennystavoitteita kasvihuonekaasuille, ilman epäpuhtauksille, melulle sekä jätteen määrälle. Myllerin mielestä tulee asettaa määrällisiä tavoitteita ympäristön tilan parantamiseksi. Tavoitteiden tulee ennen muuta osoittaa suuntaa, joka tulee saavuttaa, jotta päästään pitkän aikavälin tavoitteisiin, eli siihen, että saasteet eivät enää aiheuta ongelmia sen enempää ihmisten terveydelle kuin luonnon omalle ekologialle. Tavoitteet tulee asettaa ympäristönäkökulmasta ja keinot tavoitteiden saavuttamiseksi tulee löytyä eri politiikan aloilta, kuten liikenteestä, energiantuotannosta tai maataloussektorilta. Komissio ei hyväksy määrällisiä tavoitteita, eivät myöskään EPP ja liberaalit, lukuunottamatta ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehtyä tavoitetta, joka on sama kuin jo hyväksytyssä kestävän kehityksen ohjelmassa. Lopuksi Komissio myöhästyi ehdotuksen antamisessa, mikä aiheutti viime keväänä kiireen sekä parlamentille että neuvostolle. Ensimmäinen käsittely ja neuvoston yhteinen kanta saatiin kuitenkin aikaan niin nopeasti, että ohjelma oli osana Göteborgin huippukokouksen hyväksymää kestävän kehityksen strategiaa. Ympäristöohjelma tulee hyvin todennäköisesti menemään sovitteluun, joka alkaa maalisjuussa ja päättyy kesäkuussa. Sovittelussa pitää varmistaa eristyisesti, että teemakohtaiset strategiat poikkeuksetta hyväksytään yhteispäätösmenettelyssä, ja että esimerkiksi teollisuuden kanssa tehtävät vapaaehtoiset sopimukset perustuvat lainsäädäntöön.
|
|