Riitta Myller / UP-kolumni 2.5.2000

Ympäristön tila on ydinasia

Vaatimus puhtaasta ympäristöstä kaikuu sitä kovempaa, mitä enemmän tutkimus tuottaa meille siitä tietoa. Kysymys on sekä ihmisten terveydestä että luonnonarvojen vaalimisesta. Ympäristö on nykyajan strateginen turvallisuuskysymys siinä missä vielä 1980-luvulla kannettiin huolta suurvaltojen välisestä ydinasevarustelusta.

Euroopan unionissa ympäristöasiat ovat kovaa päätöksenteon ydintä. Sisämarkkinoitten vapauksia vartioimaan tarvitaan yhteisölainsäädäntöä, jotta talouden kasvua ei rakennettaisi ympäristön kustannuksella. Parlamentin ympäristö-, kansanterveys- ja kuluttajapolitiikan valiokunnassa asian tärkeys näkyy lukuisina direktiiviehdotuksina, jotka yhteispäätösmenettelyssä lähtevät liikkeelle komissiosta ja etenevät parlamentin sekä ministerineuvoston myllyn läpi ja tarvittaessa päätyvät sovitteluun. Kuluneen talven asioita ovat olleet mm. romuajoneuvojen hävittäminen, jätteenpoltto sekä oma mietintöni ilman epäpuhtauksien rajoittamisesta.

Unionin ympäristölainsäädäntö ei synny hetken mielijohteesta vaan pohjana on yhteisesti unionin ympäristöohjelmissa esitetyt tavoitteet. Viidettä ympäristöohjelmaa ollaan paraikaa korvaamassa uudella ja olen saanut luottamuksen valmistella parlamentille tätä koskevan mietinnön. Edessä on pitkä ja perusteellinen harjoitus. On kuultava asiantuntijoita; tutkijoita, ympäristöjärjestöjä, elinkeinoelämää, ay-liikettä ja varauduttava myös ristiriitaisten kommenttien vastaanottamiseen.

Komission esitys kuudenneksi ympäristöohjelmaksi valmistunee kesän aikana, mahdollisesti vasta syksyllä, ja kymmeneksi vuodeksi suunniteltu paperi saanee lopullisen sinettinsä vuoden, parin vuoden kuluessa. Lopullinen aikataulu riippuu parlamentin ja neuvoston näkemysten yhteensopivuudesta.

On luonnollisesti ehdottoman tärkeää, että yhteisesti sovitut ohjelmat eivät jää vain sanoiksi vaan että ne kyetään muuttamaan käytännön toimiksi. Euroopan ympäristövirastopn raportti on tässä suhteessa osin rohkaisevaa luettavaa. Yhteisin toimin on kyetty pysäyttämnään ulomman otsonikerroksen oheneminen, rikin ja typen päästöt ja niiden myötä happamoituminen on saatu taittumaan, maatalouden ympäristökuormitus on vähentynyt.

Kaikessa ei kuitenkaan ole onnistuttu yhtä hyvin. Luonnon monimuotoisuuden suojelu, ilmastonmuutos, jätteen synty sekä hiukkasten ja alemman ilmakehän otsonin muodostus ovat ongelmia, joihin toistaiseksi ei ole kyetty vastaamaan. Synkkä on myös ympäristöviraston arvio energiankulutuksen kasvusta nykysuuntauksen valossa. Vuonna 2010 käytämme 15 prosenttia nykyistä enemmän energiaa ja liikenne kasvaa kolmanneksella, mikäli muutosta elintavoissamme ei tapahdu.

Ilmastomuutoksen torjunta onkin se suurin haaste, johon tarvitaan nykyistä paljon vahvempia välineitä. Toinen suuri kysymys liittyy unionin laajentumiseen, siihen miten uudet jäsenmaat onnistuvat yhteisen ympäristölainsäädännön toimeenpanossa. Kaiken kaikkiaan – ja tämä koskee myös nykyisiä jäsenmaita – aion kiinnittää huomiota yhteisten säännösten täytäntönpanoon sekä ympäristön tilan paranemisesta aiheutuvien hyötyjen arviointiin.

Kestävän kehityksen turvaamiseksi on katkaistava talouskasvun ja haitallisten ympäristövaikutusten välinen yhteys. Uusi tietopohjainen talous, jota ajetaan mm. eEurope –aloitteella, voisi olla tässä oiva työkalu. Sähköisessä muodossa olevat tuotannontekijät eivät pilaa luontoa ja ihmisten verkottaminen voisi edistää myös alueiden selviytymistä ja näin ehkäistä kaupungistumiseen liittyviä ympäristöäkin koskettavia ongelmia.