Kolumni Motiivi-lehdessä syyskuu 2005

Työsuojelu – vitsailun aihe?

Kun omat panokset kotimaan politiikassa loppuvat, haetaan mieluusti uusia EU:sta.

Näin tekivät myös Saksan kristillisdemokraatit. Kun EU:n parlamentti käsitteli optisen säteilyn haittoja ehkäisevää työsuojelulainsäädäntöä, he ryhtyivät mekastamaan, että EU haluaa säädöksillään määräillä jopa auringon paistetta.

Kristillisdemokraatit saivat mukaansa myös osan lehdistöä. Lehdissä kirjoiteltiin, että tarjoilijoilta kielletään työskentely liian avonaisissa puseroissa, ja että terassilla työtä tehdessään he joutuvat tarjottimen lisäksi kannattelemaan aurinkovarjoa.

Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan Euroopassa menehtyy vuosittain tuhansia ihmisiä ihosyöpään - joka kolmas syöpätapaus johtuu liiallisesta altistumisesta auringonvalolle. Uuden lainsäädännön tavoitteena on ollut suojella työntekijöitä auringon UV-säteilyn liiallisilta haitoilta. EU-parlamentin oikeiston ja liberaalien mielestä tällä asialla oli varaa vitsailla.

Saksan kristillisdemokraatit ottivat EU-lainsäädännön näyttävästi esille vaalien alla ensinnäkin tietysti siksi, että maan EU-politiikan keskiössä ovat olleet sosialidemokraatit. Liittokansleri Gerhard Schröder on vastannut hallituksen puolesta EU-asioista ja entinen sosialidemokraattinen poliitikko Günter Verheugen on saksalainen komission jäsen.

On merkillepantavaa, että niinkin "vanhassa" EU-maassa kuin Saksassa voidaan EU-säädöksillä yhä pelotella kansaa. Tokihan meillä Suomessakin monet kansalaiset uskovat EU:n pystyvän mihin tahansa kummallisuuksiin. Useat ovat jopa sitä mieltä, että se on olemassakin vain tehtaillakseen "tervadirektiivejä". Tämän tyyppinen populistinen viesti oli toinen syy sille, että kristillisdemokraatit vetivät EU:n mukaan Saksan vaaleihin.

Tätä nykyä yhä useammat asiat vaativat maan rajat ylittävää yhteistyötä. Jäsenvaltiot päättävät, mistä asioista EU:n tasolla on järkevää tehdä yhteistä lainsäädäntöä. Nykyisten päätösten mukaan yhteistä lainsäädäntöä tehdään mm. työ- ,ympäristön- ja kuluttajien suojelussa sekä kansanterveysasioissa. Näillä aloilla katsotaan, että kansalaisten tasa-arvo edellyttää yhteisiä normeja koko EU:n alueelle. Yhteisesti sovittu tavoite on myös mahdollisimman korkea ympäristön- ja työsuojelun sekä kuluttajansuojan taso.

Kaikkia tahot eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä kehitykseen. EU-maiden teollisuus ja työnantajat ovat jo useamman vuoden ajan sanoneet, että on menty liian pitkälle työsuojelussa, kuluttajien- ja ympäristönsuojelussa. ”Kansalaisten suojelu maksaa liikaa. Eihän Amerikassakaan saati Kiinassa tällaista tehdä. ”

Eurooppa ei voi jäädä kehityksessään odottelemaan Amerikkaa eikä Kiinaa. Eurooppalaisen kilpailukyvyn tulee perustua tasapainoon taloudellisten saavutusten ja inhimillisten arvojen välillä. Euro on hyvä konsultti vain, jos se ottaa huomioon myös kansalaisten ja ympäristön vaateet. Myös oman sukupolvemme yli.