| |
|
|
||||||||
| |
|
|
||||||||
| |
||||||||||
| |
|
|
|
|
|
|
||||
| |
||||||||||
|
|
Kolumni Demarissa 12.10. 2005 Kuka pelkää turkkilaista? Kuka pelkää mustaa miestä –leikki lienee useimmille tuttu. Tänä päivänä tuo lapsenomaiseen pelkoon, tietämättömyyteen ja tuntematonta kohtaan tunnettuun epäluuloon perustuva leikki on lähinnä historiaa. Mutta tuntuu siltä, että nyt ollaan kehittelemässä uutta pelotteluleikkiä: Kuka pelkää turkkilaista. Tämä leikki on tarkoitettu ennen kaikkea aikuisille. Vierailin Turkissa viime vuoden lopulla. Tapasin ay-liikkeen, demaripuolue CHP:n ja kansalaisjärjestön edustajia sekä yliopistoväkeä. Huomasin muutamia, varsin perustavanlaatuisiakin stereotypioita - itsessäni. Olin luullut, että Turkki haluaa EU:n jäseneksi hinnalla millä hyvänsä. Henkilökohtaisissa keskusteluissa ilmeni, ettei näin ole. Samoin ilmeni, että turkkilaiset ovat varsin hyvin selvillä EU-jäsenyyden pitkästä ja mutkikkaasta tiestä ja siitä, mitä tämä tie heiltä edellyttää. Ja yhtälailla kuin EU, myös turkkilaiset haluavat pitää neuvottelujen lopputuloksen avoimena. Samoin kuin liittymispäivämäärän, joka siis on aikaisintaan 10 vuoden päässä. Turkin EU-jäsenyyttä karsastetaan ja vastustetaan useista eri syistä. Kyproksen tunnustaminen on näistä yksi. Kypros pääsi mukaan EU:iin, vaikka sillä oli rajakiista naapurin kanssa. EU:n jäsenyyssäännöt edellyttävät, ettei rajakiistoja saa olla. Tunnustuskiista on hoidettava kuntoon kaikkia osapuolia kunnioittavalla tavalla. Samalla on huolehdittava, ettei Turkin mahdollinen EU-jäsenyys tuo uusia rajakiistoja pohjoisessa ja idässä. Turkin ihmisoikeustilanne, demokratia, tasa-arvo, sananvapaus ja sosiaaliset oikeudet eivät ole EU-kunnossa. Jäsenyysneuvottelut kestävät siksi niin kauan, että Turkin on hoidettava asiansa EU:n edellyttämään kuntoon. Turkin vierailuni aikana minulle todettiin, että jäsenyysneuvottelut saavat maassa aikaan muutoksia, joita ei muuten saataisi. Islamilaista kulttuuria kohtaan tunnettu epäluulo ja pelko lienevät tunnetasolla kaikkein merkittävimpiä syitä karsastaa Turkin EU-jäsenyyttä. Tähän on syytä suhtautua vakavasti ja pyrkiä tiedolla ja tosiasioilla hälventämään pelkoja ja ennakkoluuloja. Euroopassa muuten on vain kaksi maata, joissa muslimihuivin käyttö kouluissa on kielletty. Ne ovat Ranska ja Turkki. Onko Turkki sitten ylipäätään Eurooppaa, on myös yksi kiistelyn aihe. Eurovision laulukilpailut Turkki on ainakin voittanut. Suomihan puolestaan on tainnut jämähtää jo karsintoihin viime vuosina.
|
|