Vuoden ensimmäinen täysistunto Strasbourgissa 16.–19.1.2006

Naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä koskevista strategioista

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta esittää parlamentin täysistunnon hyväksyttäväksi Crista Pretsin (PSE- Itävalta) mietintöä seksuaaliselle hyväksikäytölle alttiina olevien naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä. Mietinnössä muistutetaan, että ihmiskaupan uhriksi joutuu vuosittain 600 000- 800 000 henkilöä eri puolilla maailmaa, Euroopan unionissa yli 100 000 henkilöä. Ihmiskauppa on yksi nykyaikaisen orjuuden muodoista, jota kontrolloivat pääasiassa rikollisverkostot. Lisäksi se on kaikista EU:n alueella esiintyvistä järjestäytyneen rikollisuuden muodoista nopeimmin lisääntyvä.

Yksi suurimmista syistä kansainväliseen nais- ja lapsikauppaan ovat prostituutiomarkkinat, toisin sanoen, naisia ja lapsia lähetetään sinne missä kysyntä on suurinta. Tehokkaat ihmiskaupan ennaltaehkäisyn strategiat edellyttävät resurssien kohdistamisesta kaikkiin kolmeen eri osatekijään eli tarjontaan, kysyntään ja ihmiskauppiaisiin.

Ensisijaisesti olisi kuitenkin pyrittävä vähentämään kysyntää esimerkiksi koulutustoimien sekä sosiaalisten ja kulttuuristen toimien avulla. Jäsenvaltioiden omien ponnisteluiden lisäksi mietintö suosittelee harmonisoimaan politiikkaa unionin sisällä sekä kehittämään globaaleja kansainvälisen yhteistyön muotoja.

Parlamentti hyväksyi Århusin yleissopimuksen soveltamisen EU:n toimielimiin.

Århusin sopimus on vuonna 1998 allekirjoitettu laajin olemassa oleva kansainvälinen sopimus, jolla pyritään edistämään kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksia ja yleistä tiedonsaantia ympäristöpäätöksenteossa. Århusin sopimuksen ydin on siinä, että se yhdistää ympäristöpäätöksenteon ja demokraattiset kansalaisoikeudet painottamalla kansalaisjärjestöjen oikeutta tiedonsaantiin, päätöksenteon läpinäkyvyyttä.

Nyt käsiteltävänä oli yleissopimuksen ratifioinnin muodostavasta kolmesta direktiivistä viimeinen, eli kanteennosto- tai valitusoikeus ympäristöä koskevista päätöksistä. EU:n tasolla sopimuksesta on jo aikaisemmin ratifioitu ympäristöpäätöksentekoa koskevan tiedon saantia ja päätöksenteon avoimuutta koskevat osat ja jäsenmaiden tasolla sopimus on sisällytetty kansalliseen lainsäädäntöön jo lähes kaikissa EU:n jäsenmaissa.

Direktiivin mahdollistama kanteenostomahdollisuus Euroopan Unionin toimielimiä vastaan nostattikin eniten ristiriitaisia tunteita ratifiointiprosessissa. Muutoksenhakuoikeuden vastustajat pelkäsivät kansalaisjärjestöjen valitusoikeuden toimivan päätöksentekoa hidastavana jarruna ja järjestöjen käyttävän valitusoikeuttaan liian varomattomasti. Esimerkiksi kemianteollisuus on älähtänyt, ettei kansalaisjärjestöille voi antaa tällaisia oikeuksia. Konservatiiviset tahot taas kokevat, että kansalaisjärjestöille annettu valitusoikeus on poissa Euroopan parlamentin jäsenille annetusta vallasta. Samanlaisia soraääniä on kuultu kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen oikeuksien lisäämistä vastaan myös Århusin yleissopimuksen kansallisten ratifiointien yhteydessä.

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa (ENVI) hyväksytyssä mietinnössä neuvoston yhteisestä kannasta todettiin, ettei se kata riittävän hyvin Århusin yleissopimuksen vaatimuksia. Eija-Riitta Korholan EPP-DE-ryhmän puolesta raportoimat muutosehdotukset, sisälsivät tarkennuksia aikarajoituksiin, joiden sisällä virallisten tahojen on saatettava ympäristötieto kansalaisilla, täsmennyksiä tiedon luovuttamisesta mahdollisesti perittävistä maksuista ja tiedon saatavuudesta.

Hyväksytyn puitelain mukaan riippumaton järjestö voi nostaa kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen määräysten mukaisesti jos se katsoo, ettei EU:n toimielimen päätös riitä turvaamaan ympäristölainsäädännön noudattamista. Lisäksi täysistunnon äänestyksessä hyväksyttiin ehdotetut tarkistukset esimerkiksi siitä, minkälaisilla menettelytavoilla EU-instituutioiden tulee vastata niitä kohtaan esitettyihin ympäristölainsäädännön noudattamista koskeviin kysymyksiin.

EU ja Århusin sopimus

http://www.europa.eu.int/comm/environment/aarhus/index.htm

Euroopan naapuruuspolitiikka

Keskiviikkoiltana käsitellään Charles Tannockin (PPE, UK) oma-aloitemietintöä Euroopan naapuruuspolitiikasta (European neighbourhood policy, ENP). ENP perustettiin vuoden 2003 alussa pyrkimyksenä luoda EU:n ympärille ystävien piiri, jossa hyvinvointia, vakautta ja turvallisuutta edistetään kumppanuuden avulla ja yhteiseksi hyödyksi.

Naapuruuspolitiikka tarjoaa etuoikeutettuja EU-suhteita kaikille tällä hetkellä unionin ulkopuolella oleville naapurivaltioille, jotka eivät ole joko nykyisiä ehdokasvaltioita tai potentiaalisia ehdokasvaltioita. ENP:n lähtökohtana on yhteisten arvojen kunnioittaminen. Yhteisiä arvoja ovat oikeusvaltion periaatteen, hyvän hallintotavan ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, hyvien naapuruussuhteiden sekä markkinatalouden ja kestävän kehityksen periaatteiden edistäminen. Venäjän kanssa EU on sopinut erikseen strategisesta kumppanuudesta, joka perustuu samoihin arvoihin kuin Euroopan naapuruuspolitiikkakin.

Parlamentin mietinnössä todetaan unionin 1. toukokuuta 2004 tapahtuneen laajentumisen muuttaneen EU:n ulkorajoja ja lisänneen naapureiden lukumäärää. Uusista ulkorajoista huolimatta, uusien jakolinjojen vetäminen ei ole Euroopan etujen mukaista, toisin kuin unionin itäisten ja eteläisten naapureiden demokraattisen kehityksen edistäminen.

Mietintö korostaa sitä tosiseikkaa, että monet ympäristönsuojelulliset toimet voidaan toteuttaa vain rajat ylittävillä ja alueellisilla toimilla. Niin ikään monia lailliseen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyviä ongelmia on järkevää käsitellä Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa.

Pohjoista ulottuvuutta parlamentti kehottaa vahvistettavaksi, ja korostaa erityishuomion kiinnittämistä EU:n ja Venäjän välisiin suhteisiin, joita pidetään yhtenä olennaisimmista tekijöistä edistettäessä yleiseurooppalaista kumppanuutta ja yhteistyötä.

Parlamentti puolsi mietintöä perustuslain voimaan saattamisesta vuonna 2009

Vuoden 2006 ensimmäisessä täysistunnossa käsiteltiin perustuslakivaliokunnassa valmisteltu oma-aloitteinen mietintö Euroopan perustuslain tulevaisuudesta. Mietinnön päällimmäisenä tarkoituksena oli muistuttaa parlamentin antamasta täydestä tuesta EU:n perustuslaille ja käytännössä ehdottaa perustuslain voimaansaattamista vuonna 2009. Lisäksi raportti painottaa kansallisten parlamenttien ja muiden instituutioiden velvollisuuden- ja vastuuntuntoa perustuslain voimaansaattamiseen vaadittavissa toimenpiteissä. Mietinnössä muistutettiin myös, että nykyisten perussopimusten pohjalta EU:n laajeneminen ei ole enää mahdollista Bulgarian ja Romanian todennäköisen liittymisen jälkeen ja että lopullinen päätös perustuslain kohtalosta tulisikin tehdä viimeistään ensi vuoden lopulla.

Perustuslain voimaantulon lykkäyksellä vuoteen 2009 pyrittäisiin säästämään jo olemassa oleva perustuslaillinen teksti. Toisena vaihtoehtona perustuslakiprosessin eteenpäin saattamiseen olisi perustuslakiluonnokseen tehtävien lisäysten tai muutosten tekeminen. Useimmissa Euroopan Unionin jäsenmaissa perustuslaki on kuitenkin jo saanut hyväksyntänsä ja esimerkiksi Espanjan ulkoministeri otti viimeksi kantaa olemassa olevan perustuslakitekstin puolesta: Perustuslaki on jo kerran hyväksytty kansanäänestyksellä ja siksi olisi kohtuutonta olettaa kansan hyväksyvän tekstin, jota olisi muutettu kansanäänestyksen jälkeen. Kolmantena vaihtoehtona olisi koko perustuslakiprosessin hylkääminen, jonka puolesta ovat viime viikkoina liputtaneet erinäisten jäsenmaiden edustajat.

Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattinen ryhmä PES on suhtautunut muiden puolueiden joukossa kannustavan positiivisesti perustuslakivaliokunnan esittämään mietintöön. Ryhmä painottaa kuitenkin, ettei perustuslaki voi tulla voimaan ilman Euroopan kansalaisten antamaa tukea.

Vaikka Euroopassa näyttääkin vallitsevan loputon eipäsjuupas-keskustelu Euroopan perustuslain kohtalosta, on parlamentti nyt tuonut esille oman kantansa asiaan hyväksyessään täysistunnossaan Andrew Duffin (Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä) ja Johannes Voggenhubberin (Vihreät/Euroopan vapaa Allianssi ryhmä) oma--aloitteisen mietinnön perustuslain voimaan saattamisesta vuonna 2009, äänin 385 mietinnön puolesta, 125 vastaan ja 51 tyhjää.