Täysistunto Brysselissä 1.-2.2.2006

Parlamentin Bryssselin tÿsistunnossa keskitytään yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, tasa-arvokysymyksiin. Parlamentti käsittelee myös valmispakkausten kokosäännösten purkamista, tieliikenteen sosiaalilainsäädäntöä ja postipalveludirektiivin soveltamista.

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan mahdollisuudet vuonna 2006

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Javier Solana saapuu keskustemaan parlamnetin kanssa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan mahdollisuuksista vuonna 2006. Tämän jälkeen parlamentti jatkaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan parissa ja käsittelee neuvoston antamaa selvitystä vuoden 2004 YUTP:sta. Selvitys sisältää YUTP:n tärkeimmät näkökohdat ja perussuuntaukset sekä niiden vaikutukset talousarvioon.

Parlamentin ulkoasiainvaliokunta osoittaa mietinnössään kritiikkiä neuvostolle puutteellisesta tiedonvälityksestä YUTP:n kysymyksissä. Valiokunta esittää myös YUTP:n painopisteiden keskittämistä Välimeren, Lähi-idän ja Balkanin alueille. Lisäksi keskipisteessä tulisi olla Itä-euroopan ja Yhdydvaltojen väliset suhteet, konfliktitilanteiden hallinta, terrorismin torjunta, aseriisunta ja joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen.

Kritiikkiä esitetään myös EU:n ja Venäjän sekä EU:n ja Kiinan välisille suhteille. Parlamentin mielestä EU on keskittynyt vain taloudellisiin suhteisiin ollen kykenemätön vaikuttamaan näiden maiden ihmisoikeustilanteeseen tai demokratiakehitykseen.

Pakkauskokojen sääntelyn purkaminen

Pakkausten kansallisten säännösten moninaisuuden huomattiin haittaavan tavaroiden liikkuvuutta 1960-luvulla ja säännöksiä yhdenmukaistettiin. Nyt Euroopan sisämarkkinoilla noudatetaan sekä vapaaehtoiseen sääntelyyn perustuvia pakkauskokoja, jolloin vapaan liikkuvuuden piiriin ovat päässeet vain yhteisön sääntöjen mukaiset tuotteet. Joidenkin tuotteiden kohdalla on täyden yhdenmukaistamisen piiriin kuuluvia pakkauskokoja (viini, tax-free-tuotteet).

Komission direktiiviehdotus haluaa vapauttaa pakkauskoot turhan sääntelyn piiristä.Vapaaehtoisen yhdenmukaistamisen piiriin kuuluvat pakkauskokomääräykset kumottaisiin (Direktiivit 75/106/ETY ja 80/232/ETY). Täyteen yhdenmukaistamiseen perustuva sääntely säilytettäisiin vain poikkeustuotteissa eli viinissä, tislatussa alkoholissa, liukoisessa kahvissa ja valkoisessa sokerissa ja nämäkin poikkeukset kumottaisiin 20 vuoden kuluttua. Muilta osin pakkauskoot jäisivät markkinoiden määriteltäväksi. Komission näkemyksen mukaan Velvollisuus ilmoittaa yksikköhinta (Direktiivi 98/6/EY) takaisi riittävän tiedonsaannin kuluttajille.

Sisämarkkinavaliokunnan mietintö muutosehdotuksineen oli lähes päinvastainen komission ehdotuksen kanssa eikä komission haluta vapauttavan pakkauskokoja, vaan useille tuotteille halutaan lisätä koko EU:n kattavat pakolliset pakkauskoot. Vapaaehtoisesta pakkauskokojen sääntelemisestä ei haluta luopua ja useille tuotteille esitetään kiinteitä, pakollisia pakkauskokoja: Näitä tuotteita ovat maito, voi, kahvi, makaronivalmisteet, riisi ja tumma sokeri. Valiokunta perusteli ehdotustaan kuluttajansuojalla, sillä esim. heikossa asemassa olevat kuluttajat eivät ymmärtäisi pelkkiä yksikköhintoja.Valiokunta hyväksyi Jacques Toubonin (EPP-DE) mietinnön äänin 28 puolesta ja 1 tyhjä

Kansanterveydellisestä näkökulmasta on esitetty, että koska sisämarkkinavaliokunnan ehdotukset suurentaisivat monia pakkauksia, ei ehdotus tue kansanterveydellisiä tavoitteita.

Kuluttajanäkökulma on ongelmallinen, sillä jokainen taho on tähän mennessä perustellut kantansa sillä, että se palvelee kuluttajansuojaa tai kuluttajan valinnan vapautta. Useiden näkemysten mukaan vapautetut pakkauskoot piristäisivät innovointia ja teollisuuden mahdollisuuksia vastata kuluttajien tarpeisiin. Toisen näkökulman mukaan taas heikossa asemassa (esimerkiksi vanhukset ja vammaiset) olevia kuluttajia tulisi suojella pitämällä Eurooppalaisilla markkinoilla olevat tuotteiden pakkauskoot yhtenäisinä koska tämä vähentäisi mahdollista kuluttajien harhaanjohtamista. Yksimielisyyteen ei ole päästy myöskään yksikköhintojen (kilot, grammat, litrat) roolista. Esimerkiksi sisämarkkinavaliokunta ei usko kuluttajien oikeastaan ymmärtävän kilo- ja litrahintoja. Esimerkiksi Suomen kuluttajaliiton mukaan toimiva yksikköhintajärjestelmä on parempi kuin kiinteät pakkauskoot.

Yritysten kannalta uusien innovaatioiden tulo markkinoille vaikeutuisi jospakkauskoot ovat liian rajallisia, eikä tämä edistä kuluttajienkaan toivomuksiin vastaamista.Investoinnit olisivat monissa tapauksissa ylivoimaisia ainakin pienille yrityksille; Esimerkiksi Suomessa standardikoot levitepakkauksille ovat 400 ja 600 g, eikä näitä kokoja ole sisällytetty sisämarkkinavaliokunnan ehdotukseen.

 Suomen valtio kannattaa komission ehdotusta, ei sisämarkkinavaliokunnan ehdotusta, ei haluta lisää tuotteita pakollisten pakkauskokojen piiriin.Esimerkiksi suomalainen meijeriteollisuuden levitepakkausten koot 400 g ja 600 g eivät ole ehdotuksessa. Myöskään Suomessa myytävä erikoismaitovalmiste 0,95 l ei olisi sallittu valiokunnan ehdotuksessa.