Täysistuntoviikko Strasbourgissa, 12.-15.3.2007

Tasa-arvon ja naisten oikeuksien edistäminen

Vuosi 2007 on Euroopan unionin yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi, ja siksi sukupuolten välinen tasa-arvo on ajankohtainen kysymys koko unionissa. Parlamentin täysistunto keskusteli maanantaina naisten oikeuksien valiokunnalle laatimasta kannanotosta komission naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmasta vuosille 2006–2010.

Asiakirjassa todetaan: "Sukupuolten tasa-arvo on perusoikeus ja välttämätön edellytys EU:n kasvua, työllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiselle", komission "tiekartta" toteaa ja hahmottelee kuusi painopistealuetta EU:n tasa-arvopolitiikalle. Näitä ovat naisten ja miesten yhdenvertainen taloudellinen riippumattomuus, yksityis- ja työelämän yhteensovittaminen, naisten osallistumisen lisääminen päätöksenteossa ja naisiin kohdistuvan väkivallan kitkeminen.

Parlamentti kehottaa jäsenvaltioita edistämään toimia, joilla samapalkkaisuutta voitaisiin edistää. Myös naisten pääsyä työmarkkinoille tulisi helpottaa. Demareitten puheenjohtaja Martin Schulz nosti esiin yleiskokouksessa, että riittäviin lastenhoitopalveluihin on satsattava yhdessä työ- ja perhe-elämän tasapainottamiseksi.

Parlamentti muistutti komissiota huomioimaan tulevissa lainsäädäntöaloitteissaan naisiin ja lapsiin liittyviä ihmisoikeuskysymyksiä. Ihmiskaupan, väkivallan ja esimerkiksi sukupuolielinten silpomisen kitkeminen ovat erityisen tärkeitä tavoitteita naisten oikeuksien globaalin parantamisen kannalta.

"Naisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen on asetettava tärkeäksi ehdoksi Euroopan unionin naapuruuspolitiikassa, ulkopolitiikassa ja kehitysyhteistyöpolitiikassa", Euroopan parlamentti toteaa. Naisten oikeuksien samoin kuin muidenkin ihmisoikeuksien kunnioittaminen on perusvaatimus, kun ehdokasmaiden kanssa neuvotellaan niiden liittymisestä unioniin.

Yleishyödylliset sosiaalipalvelut EU:ssa

Parlamentti hyväksyi suurella enemmistöllä portugalilaisen demarin Joel Hasse Ferreiran mietinnön, jonka mukaan julkisten viranomaisten ei tulisi pitää yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja taakkana, sillä ne liittyvät kasvuun, hyvinvointiin, työllisyyteen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen.
 
Valiokunta pitää vääränä sellaista lähestymistapaa, että yleishyödylliset sosiaalipalvelut olisivat ristiriidassa yhtäältä kilpailua, julkisia tukia ja markkinoita koskevien sääntöjen kanssa ja toisaalta julkista palvelua, yleishyödyllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta koskevan ajattelutavan kanssa.

Ruotsalainen demarimeppi Jan Andersson peräänkuulutti myös yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen erityisluonnetta ja yhteisvastuuta. "Sosiaalipalvelut yleensä suunnataan kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien kansalaisten, kuten vanhusten, vammaisten tai erityistarpeisten lasten, hyödyksi."

"Näiden palveluiden merkitys on kiistamaton, sillä ne muodostavat eurooppalaisen sosiaalisen mallin ytimen, edistävät taloudellisen ja sosiaalisen koheesion syntymistä sekä ovat olennainen tekijä erityisesti naisten työllisyyttä ajatellen." Andersson tarkentaa.

Valiokunta kehottaa myös luomaan julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia. Jäsenvaltioiden asianomaisilla toimivaltaisilla viranomaisilla on kuitenkin vapaus päättää, mitkä keskinäiset yhtiöt, muut sosiaalialan organisaatiot ja yksityiset yritykset saavat yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja. Lisäksi julkisen viranomaisen on saatava tarkastaa milloin tahansa, että palvelujen tarjoajat noudattavat yleishyödyllisiin sosiaalipalveluihin kytkeytyviä periaatteita ja arvoja.