Kolumni Rautatieläisessä 30.9

Raideliikenteestä Pohjoisen ulottuvuuden seuraava menestystarina ?

Hyvät asiat saavat harvoin merkittävästi julkisuutta. Huonoilla uutisilla sen sijaan elämöidään mieluusti. Vaikka niillä ei valtaosalle ihmisistä olisi mitään merkitystä.

Euroopan unionista ei tunnu sitten millään löytyvän myönteistä uutisoitavaa. Aiheita kyllä löytyisi. Tuoreena esimerkkinä Pietarin lounainen jätevedenpuhdistamo, jonka merkitys Suomenlahden ja Itämeren jätevesikuormitukselle on merkittävä.

Pietarin puhdistamo on yksi EU:n Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuushankkeista.

Pohjoinen ulottuvuus on Suomen - tarkemmin sanottuna Paavo Lipposen - aloite EU:n ulkosuhteiden ja alueellisen yhteistyön kehittämiseksi unionin pohjoisilla alueilla. PU-alue kattaa Luoteis-Venäjän, Itämeren ja arktiset alueet.

PU:n tärkein saavutus tähän mennessä on neljä vuotta sitten perustettu ympäristökumppanuus. Sen tavoitteena on vastata alueen ympäristöhaasteisiin, ydinturva mukaan lukien. Pietarin vastavalmistuneen jäteveden puhdistamon lisäksi rahoitus on varmistunut 12 muulle ympäristöyhteistyöhankkeelle itärajan takana. Yhteisrahoituksella toteutettaviin ympäristöhankkeisiin on saatu eri rahoituslähteistä (mm. kansainvälisistä rahoituslaitoksista) kootuksi rahaa jo kaksi miljardia euroa.

EU ja kumppanuusmaat ovat satsanneet hankkeisiin 75 miljoonaa euroa.

Suomen osuus on 12 miljoonaa ja vastineeksi toteutetaan parin miljardin edestä ympäristöhankkeita, joilla on välitön vaikutus elinympäristöömme.

Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuutta on kuvattu sanalla: success story, menestystarina.

Ympäristökumppanuus on EU:n tuntuvinta yhteistyötä Venäjän kanssa. Myös Venäjän johto suhtautuu myönteisesti Pohjoiselle ulottuvuuteen.

Pohjoiselle ulottuvuudelle pohditaan parhaillaan jatkoa niin EU:ssa kuin Suomessakin. PU:n on määrä olla yksi Suomen EU-puheenjohtajuuskauden prioriteettiaiheista.

Ympäristökumppanuus on niin hyvä yhteistyön malli EU:n ja Venäjän suhteissa, että mallia on syytä soveltaa muissakin yhteyksissä. Hyvin looginen, sopiva ja tarpeellinen olisi liikennekumppanuus. Liikenneyhteyksien kehittämisestä hyötyisivät kaikki osapuolet, niin Suomi, Venäjä kuin koko EU:kin. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota raideliikenteen kehittämiseen. Suomen kautta avautuvat hyvät rautatieyhteydet koko EU:n tavarakuljetuksille niin Venäjälle, Kiinaan kuin muualle Kaukoitään ja tietysti myös toiseen suuntaan. Meillähän on se etu, että raideleveytemme on sama Venäjän kanssa. Raideliikenneyhteyksien kehittämiselle kysyntää luovat myös Barentsinmeren ja Luoteis-Venäjän luonnonrikkauksien hyödyntäminen.

Ympäristökumppanuus on hyvä esimerkki myös siitä, miten pienellä panostuksella voi olla suuri vipuvaikutus. Kun hankkeilla on takana EU:n tuki, sille voi saada esimerkiksi halpakorkoista lainaa.