Riitta Myller/Demarin kolumni 24.2.2000

Direktiiveillä puhtaan ilman puolesta

Viime eurovaalien alla kokoomuksen ehdokkaat ottivat aseekseen direktiivien vastustamisen. Vedottiin siis populistisesti yleiseen EU:ta kohtaan tunnettavaan epäluuloon. Minulle ei koskaan selvinnyt, mitkä direktiiveistä ovat oikeiston mielestä turhia: Nekö, joilla varmistetaan pääomien ja tavaroiden vapaa liikkuminen sisämarkkinoilla vai ne, joilla suojellaan ympäristöä ja kansalaisten terveyttä vapaan markkinatalouden kielteisiltä vaikutuksilta.

Ilmansaasteet eivät kunnioita valtioiden välisiä rajoja. Kysymys ilmiöstä, jota aikanaan opimme kutsumaan happosateiksi, on uhkana terveydelle niin kauan, kun teollisuus, liikenne tai maatalous voivat vapaasti päästää ilmaan epäpuhtauksia kuten rikkiä, typpeä tai polttoaineista haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. Nykytiedon mukaan näiden päästöjen uhka on terveydelle vaarallisen otsonin muodostumisessa sekä maaperän happamoitumisessa. Suomessa otsoniongelma ei ole kovin suuri verrattuna Keski- ja Etelä-Euroopan maihin, mutta happamoituminen on edelleen riski pohjoisten metsien terveydelle.

Kuluneella viikolla europarlamentin ympäristövaliokunta hyväksyi valmistelemani mietinnön mainittujen ilman epäpuhtauksien vähentämiseksi. Tavoitteena on Maailman terveysjärjestön WHO:n suositusten saavuttaminen vuonna 2010. Valiokunnan kanta edellyttää huomannuksia tiukennuksia monien EU-maiden päästöihin. Komission arvion mukaan kustannukset direktiivin mukaisten toimien toteuttamisesta olisivat vuositasolla 7,5 miljardin euron luokkaa, mutta hyödyt jopa nelinkertaiset, kun lasketaan mm. ihmisten terveydelle aiheutuvan sairastumisriskin pieneneminen tai ennenaikaisten kuolemien väheneminen peräti 4000:lla vuotta kohden.

Suomelle esitys ei aiheuta lisäkustannuksia siihen nähden, mihin olemme jo aiemmin oma-aloitteisesti päättäneet sitoutua. Myös EU:n tasolla kustannukset jäävät alle komission arvion, mikäli otetaan huomioon Kioton sopimuksessa sovitut vähennykset hiilidioksidipäästöihin sekä mahdollisuudet koko ajan kehittyvän energiasovellutusten käyttöönottoon. Tästä huolimatta teollisuuden lobbaus väljempien tavoitteiden puolesta oli kovaa.

Päästökattodirektiivi on osa kokonaisuudesta, johon kuuluu niin ikään tällä viikolla hyväksytty jätteenpolttodirektiivi sekä myöhemmin keväällä päätökseen tuleva suuria polttolaitoksia koskeva direktiivi. Jätteenpolttodirektiiviin meni läpi Suomen kannalta tärkeä ja myös ympäristön kannalta järkevä poikkeus, joka sallii puunjalostusteollisuudessa syntyvän kuitulietteen polton. Näin saadaan jatkossakin energia talteen samalla kun kaatopaikkojen kuormitus kevenee. Ilman demariryhmän yhtenäistä tukea muutos olisi todennäköisesti kaatunut, sillä konservatiivien ryhmä hajosi asiasta äänestettäessä.

Euroopan unionin toiminnassa on viime aikoina voimakkaasti korostettu kansalaisten Euroopan vahvistamista. Tiukka ihmisten terveyttä puolustava ympäristölainsäädäntö on tärkeä osa tätä tavoitetta. Perusoikeuksiin kuuluu saada elää terveenä ja pidempään ilman että saasteet uhkaisivat meitä ilman, veden tai epäpuhtaan ruuan välityksellä.