UP-kolumni 20.3.2001/Riitta Myller

Panostus tietoon tuo työtä

Puhe tietopohjaisesta taloudesta ei ole pelkkä hihasta vedetty iskulause. Kokemus on osoittanut, että hyvinvointia syntyy nimenomaan niille paikkakunnille, joilla on panostettu uuteen osaamiseen; tutkimukseen ja koulutukseen. Suomessakin on rohkaisevia esimerkkejä siitä, kuinka yliopiston vedolla koko seutukunnan suunta on käännetty nousu-uralle ja samalla saatu aikaan uusia työpaikkoja yli sen mitä lamavuosina menetettiin.

Yliopistojen rooli omien alueittensa moottoreina oli mielessäni, kun ehdotin tutkimuskomissaari Philippe

Busquinille vierailua Suomessa. Matka Jyväskylään toteutui helmikuun lopulla ja komissaari sai omin silmin

nähdä, kuinka EU:n rakennerahastojen tuella yliopiston toiminta on saatu säteilemään koko seutukunnan hyväksi. Yliopiston lisäksi komissaarin ohjelmassa oli tutustuminen uusiin kasvaviin yrityksiin, joita kampuksen ja Nokian kylkeen on syntynyt runsaasti.

Komissaari Busquin oli näkemästään hyvin vaikuttunut. Busquin kertoi, että hänen omassa kotimaassa Belgiassa rakennerahat on suurelta osin käytetty fyysiseen rakentamiseen, teihin ja siltoihin, mutta hänen mielestään sijoittaminen tietoon on kuitenkin kestävämän kehityksen vaihtoehto. Tuotantoelämän kiihkeässä muutoksessa avainasia on osaavan työvoiman tarjonta oikeaan aikaan.

Osaavan henkilöstön riittävyyteen on kiinnitetty huomiota myös maan hallituksen taholta. Kansallisen osaamiskeskusohjelmaa uudistettaessa halutaan vahvistaa yliopistojen, ammattikorkeakoulujen sekä työvoima- ja elinkeinokeskusten yhteistyötä, jotta entistä paremmin voidaan vastata tuleviin työvoimatarpeisiin. Osaamiskeskusten lähitulevaisuuden haasteet liittyvät niiden kansainvälisten yhteyksien kehittämiseen sekä vetovoimaisuuden kasvattamiseen huippuyritysten toimintaympäristönä.

Sosiaalisesti tasapainoisen kehityksen kannalta korkea osaaminen ei kuitenkaan ratkaise kaikkia ongelmia. Varsinkin pitkäaikaistyöttömyyteen on vaikea puuttua ilman erityistoimia ja niiden kanssa ei pidä vitkutella. On kuitenkin aiheellista kysyä, miten minkään kaupungin hyvinvointia voidaan ylläpitää ilman uuden osaamisen tuomaa vaurautta. Talouden nousu heijastuu väistämättä palvelualan kysyntään puhumattakaan sen vaikutuksista verokertymään ja siten kaupungin mahdollisuuksiin ylläpitää laadukkaita julkisia palveluita.

Tuoreen selvityksen mukaan hyvinvointi Suomessa keskittyy tiettyihin kasvukeskuksiin ja niiden ympäryskuntiin. Jyväskylän maalaiskunta sai viime vuonna lähes yhtä paljon asukkaita kuin Turku. Saman selvityksen hyvinvointi ei ole kuitenkaan sidottu maantieteelliseen etäisyyteen eteläisen Suomen suurista väestökeskittymistä vaan menestyjien sarjaan ovat valikoituneet sellaiset vahvasta kulttuuri- ja matkailuimagostaan tunnetut kunnat kuten Kuhmo, Kuusamo ja Sotkamo. Ne ovat tunnistaneet omat vahvuutensa, joiden varaan on satsattu.

Maakuntien tasapainoinen kehittäminen edellyttää aluekeskusten vahvistamista. Ilman elinvoimaisia aluekeskuksia on vaikea kuvitella tämän tavoitteen saavuttamista. Osaamisen hyödyntäminen on tärkeä tekijä aluekeskusten tulevaisuudelle, mutta sen rinnalla tarvitaan myös määrätietoista kaupunkipolitiikkaa mm. työttömyysongelman helpottamiseksi. Alueiden kestävä kehitys toteutuu vain, jos se on myös sosiaalisesti oikeudenmukaisella pohjalla.