Elokuu 2005

Moderniin ympäristölainsäädäntöön

Jokaisen kodista löytyy varmaan joku rikkonainen sähköinen vempain tai laite, josta haluaisi eroon. Korjata ei ehkä kannata, tavallisen jätteen sekaan ei ilkeä heittää, kaatopaikalle ei viitsi kiikuttaa. Moni on valinnut romunsa ”loppusijoituspaikaksi” luonnon.

Elokuun 13. päivä tuo tilanteeseen huomattavaa helpotusta. Tuosta päivästä lähtien tarpeettomasta tai rikkinäisestä televisiosta, tietokoneesta, jääkaapista, mikroaaltouunista tms. sähkö- ja elektroniikkaromusta pääsee eroon ilmaiseksi, kun sen toimittaa asianmukaiseen keräyspisteeseen.

Elokuussa voimaan tuleva EU:n direktiivi siirtää vastuun sähkö- ja elektroniikkaromun jätehuollosta kunnilta tuottajille. Tämän tuottajavastuuperiaatteen mukaan valmistajan tai maahantuojan on huolehdittava paitsi jätehuollosta myös kierrätyksestä ja uusiokäytöstä.

Julkisuudessa on kuulunut jonkin verran nurinaa niin laitemyyjien kuin kuluttajien parista. On ihmetelty, onko direktiivin osalta ollenkaan pohdittu miten romun keruu käytännössä järjestetään, kuka vastaa kustannuksista. Nämä olivat keskeisimpiä kysymyksiä jo silloin, kun romulainsäädäntöä Euroopan parlamentissa valmisteltiin nelisen vuotta sitten. Julkisuudessa ei tuolloin käyty juuri keskustelua sisältökysymyksistä.

Pitkän ja perusteellisen pureksinnan jälkeen parlamentissa ja Euroopan neuvostossa päädyttiin kaikkien maiden hyväksyttävään kompromissiin: kuluttaja saa toimittaa vanhat laitteet ja vempaimet ilmaiseksi kierrätykseen.

Laki ei määrää mitään erillisistä kierrätysmaksuista, kuten kesän mittaan on virheellisesti kerrottu. Tuottajat päättävät keskenään, miten jätehuolto ja kierrätys rahoitetaan. Todennäköisesti uusien tuotteiden hinnat nousevat jonkin verran -ympäristöministeriön arvion mukaan 0-3% laitteesta ja sen metallipitoisuudesta riippuen - mutta vastaavasti vanhoista ei siis tarvitse maksaa jätehuoltomaksua.

On huomattava, että lähes kaikki laitteiden sisältämät materiaalit ovat kierrätettävissä ja uusiokäytettävissä. Sähkö- ja elektroniikkaromu on siis myös rahanarvoista tavaraa. Tämän pitäisi hillitä kierrätyskustannuksen kierrättämistä automaattisesti uusiin tuotteisiin. Direktiivi on jo poikinut ja poikii kierrätykseen erikoistuneita firmoja.

Uuden lainsäädännön voimaantulo on ollut Suomessakin tiedossa jo vuosia, ja suomalainen lainsäädäntö tehtiin viime syksynä. Jätteidenkeräysverkoston rakentaminen on kuitenkin yhä, voimaantulon kynnykselläkin, pahasti kesken. Keräyspisteitä on vasta pari sataa, eniten puutteita on Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Sähkö- ja elektroniikkaromu on tätä nykyä nopeimmin kasvava jätevirta EU:ssa. Uudella lainsäädännöllä pyritään ensihätään edistämään kierrätystä ja uusiokäyttöön soveltuvien materiaalien käyttöä laitevalmistuksessa. Pitemmän tähtäimen tavoite on, että valmistajat tekisivät laitteistaan myös nykyistä pitkäikäisempiä ja kestävämpiä.

Moderniin ympäristölainsäädäntöön pitää kuulua niin keppiä kuin porkkanaa. Paitsi velvoitteita sen pitää sisältää myös kiihokkeita ekologiseen tuotantoon.