 |
 |
 |
|
| |
|
|
||||||||
| |
|
|
||||||||
| |
||||||||||
| |
|
|
|
|
|
|
||||
| |
||||||||||
 |
||
|
|
 |
Kolumni Sosiaaliturva-lehteen 18.4.2001 Ikääntyvä eurooppa Sosiaalipolitiikka ja sen osana eläkejärjestelmät kuuluvat Euroopan unionissa kansalliseen päätösvaltaan. Väestön ikääntyminen ja siihen varautuminen on kuitenkin haaste, johon on kyettävä vastaamaan koko unionin alueella, jotta samanaikaisesti voitaisiin pitää kiinni sekä kilpailukykyä että sosiaalista tasa-arvoa koskevista tavoitteista. Tarvitaan vähintäänkin unionin laajuista seurantaa, mutta myös valmiutta toimiin, joilla väestön työllisyysastetta voidaan nostaa kaikissa ikäryhmissä. Sosiaali- ja työllisyyspolitiikan koordinaatiossa ei ole kysymys yhteisestä lainsäädännöstä vaan yhdessä sovituista suuntaviivoista, joihin jäsenvaltiot sitoutuvat. Puhutaan prosesseista, jotka on nimetty niiden syntysijan eli kulloisenkin huippukokouksen isäntäkaupungin mukaan. Luxemburgin prosessi tarkoittaa yhteistä työllisyysstrategiaa, Cardiffin prosessi toimia hyödyke- ja pääomamarkkinoiden uudistamiseksi ja uusimpana Nizzan prosessi sosiaalisen osallisuuden edistämistä eli syrjäytymisen ehkäisemistä. Vuosi sitten Lissabonin huippukokouksessa jäsenvaltiot päättivät asettaa tavoitteekseen tehdä EU:sta maailman kilpailukykyisin talous vuoteen 2010 mennessä. Tämä on tarkoitus saavuttaa panostamalla tietopohjaiseen talouteen, joka tunnetaan myös käsitteellä e-Europe, sekä nostamalla työllisyysaste 70 prosenttiin. Maaliskuussa pidetyssä Tukholman huippukokouksessa tarkasteltiin näiden päätösten toteutumista ja Lissabonin päätösten seurantaa aiotaan jatkaa tästedes joka kevät unionin huippukokouksissa. Tukholmassa esiin nostettiin varautuminen ikääntymisen vaikutuksiin ja se tosiasia, että EU:ssa työikäisen väestön osuus alkaa pienentyä lähivuosina. Taustalla on huoli sekä työvoiman saatavuudesta että hyvinvointivaltion rahoituksen kestävyydestä. Työllisyysasteen vertailu EU:n ja USA:n kertoo edessä olevasta haasteesta: 25-54 –vuotiaiden keskuudessa se on liki samaa tasoa, mutta 55-64-vuotiaissa ero on jo huomattava: USA 57% kyseisestä ikäryhmästä käy töissä kun EU:ssa vastaava luku on kolmanneksen alhaisempi (36%). Eroja löytyy myös EU-maiden välillä. Ruotsissa kaksi kolmesta yli 55 –vuotiaasta on edelleen työelämässä, kun Belgiassa sitä vastoin vain joka viides. Jos mitään ei tehdä, vuonna 2030 joka toinen italialainen on eläkkeellä. Tukholmassa tavoitteeksi asetettiin yli 55-vuotiaiden työssäkäyntiasteen nostaminen 50 prosenttiin. Komission on valmisteltava ensi kevääseen mennessä raportti siitä, miten tähän tavoitteeseen päästään. Tarvitsemme integroitua eläke-, työllisyys- ja koulutuspolitiikkaa, mutta huomiota on kiinnitettävä myös työympäristöön, jotta työssä jaksamista voitaisiin tukea. Nopeasti muuttuvilla työmarkkinoilla on panostettava entistä enemmän elinikäiseen oppimiseen. Tutkimusten mukaan työtehtävien muutosvauhti on moninkertainen työvoiman ikäkiertoon nähden. EU:ssa valmistellaan paraikaa kestävän kehityksen strategiaa. Siinä asetetaan suuntaviitat taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävän kehityksen politiikalle. Pohjoismaisen hyvinvointimallin turvaaminen on yksi kestävän kehityksen strategisista haasteista. Työllisyysasteen nosto ja ennenaikaisen eläkkeelle siirtymisen hidastaminen ovat tältä osin keskeisiä kysymyksiä Sosiaalinen Eurooppa ei tarkoita sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamista, harmonisointia, eikä se uhkaa kansallista järjestelmäämme. Se on pikemminkin yhteisistä periaatteista sopimista, jotta hyvinvointiyhteiskunta pysyisi hengissä myös tulevina vuosina. Pohjoismaisen mallin juurruttaminen yhdeksi unionin kestävän kehityksen peruspilariksi on tärkeä tavoite erityisesti meille, jotka haluamme pitää kiinni yhteiskunnallisen tasa-arvon ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden perinteestämme. Riitta Myller
|
|
 |
