Karjalainen 28.8.2002

Kyllä puhutaan mutta kuunnellanko

Emme ole onnistuneet tekemään Euroopan unionista ja siellä tapahtuvasta päätöksenteosta normaalia poliittista ja yhteiskunallista toimintaa. EU-asioista puhutaan kuin ne eivät koskettaisi meitä millään lailla. Ne ovat vaikeita ja monimutkaisia.

Kuitenkin, kuten Euroopan parlamentin tiedotustoimiston päällikkö Renny Jokelin taannoisessa haastattelussaan totesi, puolet meitäkin koskettavasta lainsäädänöstä tehdän EU:n tasolla, jäsenmaiden hallitusten sovittelun ja Euroopan parlamentin päätöksenteon tuloksena.

Toki tähänkin osaan lainsäädäntöä vaikutetaan jäsenmaista. Suomessa eduskunta valmistelee hallituksen esityksen pohjalta kansalliset kannat, joita ministereiden ja virkamiesten tulee direktiiveistä päättäessä noudattaa. Euroopan parlamentti on kansalaisten suoraan valitsema päätöksentekijä, mutta kyllä kansalliset näkökulmat poliittisestä ryhmätoiminnasta huolimatta painavat sielläkin.

Kansalaisilla on siten sekä omat kansanedustajansa että euroedustajansa, joiden kanssa pohtia EU:n tulevaisuuskysymyksiä ja päätösten sisältöä.

EU:sta ja sen päätöksenteosta on riisuttava kaikenlainen mystiikka, muutoin siitä ei tule jokapäiväistä leipää. EU:n omat rakenteet estävät tällä hetkellä päätöksenteon riittävän seurattavuuden. Eduskunnan ohjeistus hallitukselle on salaista, samoin kuin jäsenmaiden hallitusten päätöksenteko neuvostossa. Emme saa tietää mikä hallitus ajoi mitäkin asiaa ainakaan pöytäkirjoja lukemalla. Parlamentti on taas avoin päätöksentekijä. Valiokunnan kokouksia myöten voivat niin asiaansa edistävät lobbarit kuin uutisia tekevät toimittajat seurata kokouksia ja siellä tehtäviä päätöksiä.

Olen useasti yrittänyt saada suomalaisia toimittajia kiinnostumaan parlamentissa tehtävästä lainsäädäntötyöstä, siis siitä, joka lopulta koskee kaikkia meitä suomalaisia. Vastaus on useasti ollut, että asiat ovat niin monimutkaisia ja päätöksenteko moniportaista, että eivät lukijat ole näistä kiinnostuneita. Sen sijaan lukijaystävällisiä juttuja tehdessä aiheet löytyvät joko edustajien henkilökohtaisen elämän saralta tai kuka on ollut mistäkin istunnosta poissa.

Parasta aikaa käytävä keskustelu Euroopan unionin tulevaisuudesta tähtää siihen, että EU:n rakenteet saataisiin äänestäjäystävällisemmiksi. Kansalaisten, muidenkin kuin EU-juristien tulee helposti kyetä seuraamaan, kuuluuko joku asia kansallisesti tai EU:n tasolla päätettäväksi. Tätä varten tarvitaan EU:n perussopimusten selkeyttämistä yhdeksi perussopimukseksi. Hallitusten välinen yhteistyö on avattava julkisuudelle ja siellä tehtävä työ saatava paremmin ennakoitavaksi. Nythän jokainen puheenjohtajamaa puolivuosittain oman tärkeysjärjestyksensä mukaan voi joko jarruttaa tai edistää haluamiaan asioita.

EU:ssa on jatkossakin oltava tasapaino pienten ja suurten jäsenmaiden välillä. Tämän vuoksi komissiolla on säilytettävä yksinomainen aloiteoikeus. Jos päätösasioiden valmistelua siirretään jäsenmaille löytävät samanmieliset suuret toisensa ja pienten ääni ei kuulu. On varottava siis niitä puheita, jotka haluavat kasvattaa jäsenmaiden valtaa EU:n päätöksissä komission kustanuksella. Komission tehtävä on huolehtia koko EU:n yhteisestä hyvästä. Tässä katsannossa pienet maat tulevat paremmin huomioiduksi kuin silloin, jos valta luisuu jäsenmaille. Kokonaan toinen asia on, että entistä tarkemmin on mietittävä missä asioissa tarvitsemme EU:n tasoista päätöksentekoa ja mitkä asiat ovat paremmassa hoidossa kansalliseti. Tämä on tulevan perustuslain sisältökysymys. EU:n muodostuminen entistä avoimemmaksi ja seurattavammaksi edellyttää liittovaltiomallisia rakenteita. Tämä on ymmärretty yleisesti niissä kymmenissä kansalaiskeskustelutilaisuuksissa, joihin kyseisen teeman ympärillä olen viimeisen vuoden aikana osallistunut.

Julkinen sanakin on ollut silloin tällöin paikalla. Kiinnostuksen kohteen toimittaja valitsee itse. Viime kevättalvena Rovaniemellä päättyi keskustelutilaisuus kannustushuutoon "pidäkin huolta, että EU:sta tulee liittovaltio". Luonollisesti laaja pohdiskelu oli edeltänyt tätä lopputulemaa. Paikallinen päälehti oli kiinostunut ainoastaan siitä, kumman SDP:n puheenjohtajakandidaatin taakse asettaudun.