Karjalainen 30.4.2003

Hallituksen eurooppalinjaukset

Uudelta pääministeriltä on aivan oikein tivattu kantoja meneillään olevaan EU:n tulevaisuuskeskusteluun. Vielä toistaiseksi näkemyksiä on ollut vaikea saada ulos. EU:n tulevaisuuskonventti on jo työnsä loppumetreillä, vaikka lopputulosta on vieläkin vaikea lähteä arvioimaan. Vaikuttamismahdollisuudet ovat vielä käytettävissä. Mitään ei kuitenkaan saada ilman panostusta. Asiat eivät vain lutviudu paikalleen, kuten uusi eurooppaministeri tuntuu uskovan. Asioiden lutviutumisen eteen on tehtävä työtä, oltava mukana päätöksenteon ytimessä. Ja saatava asialleen tukijoita ja ymmärrystä.

Konventin kuusitoista pientä ja keskisuurta maata, mukana Suomen edellisen hallituksen nimeämä konventtiedustaja Teija Tiilikainen, ovat laatineet kirjallisen ehdotuksen tärkeimpinä pitämistään ehdotuksista. Ehdotukset perustuvat näkemykseen, jonka mukaan Euroopan unionia tulee kehittää nykyisten päätöksentekoelinten pohjalta. Niin, että myös tulevaisuudessa kaikki jäsenmaat ovat tasavertaisessa asemassa. Tämän ns. yhteisömetodi lähtee siitä, että komission roolia uusien aloitteiden tuottajana korostetaan. Aloiteoikeuden vahvistaminen mm. ulkopolitiikan alalla sopisi tämän näkemyksen mukaan hyvin siirettäväksi hallitusten välisyydestä komissiolle.

Komission aloitteiden pohjalta päätöksentekijöinä ovat jäsenmaat (neuvosto) ja Euroopan parlamentti. Muutoksena nykyiseen, neuvostossa asiat ratkaistaisiin pääsääntöisesti määräenemmistöllä yksimielisyyden sijaan. Parlamentin toimialuetta laajennettaisiin niin, että se osallistuisi täysimääräisesti kaikkeen eurooppalaiseen lainsäädäntöön. Neuvoston työtä muutettaisiin myös entistä avoimemmaksi. Toimittajat pääsisivät seuraamaan päätöksentekoa ainakin kun on kysymys lainsäädäntötyöstä. Parlamentin mahdollisuuksia valvoa komissiota parannettaisiin mm. antamalla komission puheenjohtajan valinta parlamentin täysistunnolle.

Valitako vai eikö valita unionille presidentti. Aiheesta on tullut näkyvin mielipiteiden jakaja tulevaisuuskeskustelussa. Useissa kommenteissa todetaan presidentin valinnan johtavan EU:n liittovaltion tielle. Itse en näe tässä muita liittovaltion elementtejä kuin valtiollisen päämiehen nimen siirtämisen EU:n keulakuvaksi. Jos mahdollisesti valittavalle EU:n presidentille tulee oma valmistelukoneisto vie se nykyistä instituutioiden tasapainoa hallitustenväliseen suuntaan pois yhteisöllisyydestä. Tällöin komissio menettäisi aloiteoikeuttaan. Kitka pienten ja suurten välillä juontuu siitä, että komissio on aloiteoikeuttaan käyttäessään yksittäisten jäsenmaiden intressien yläpuolella. Kaikki jäsenmaat ovat asioita käsiteltäessä samalla viivalla. Se miten paljon ja mitä komission aloiteoikeudesta presidentille siirrettäisiin on vielä epäselvää. Joka tapauksessa malli voi johtaa tilanteeseen, jossa voimakkaimmat jäsenmaat hakeutuisivat sulle, mulle, periaatteella yhteistyöhön ja osa jäsenmaista jäisi tahtomattaan sivustaseuraajaksi.

Näistä syistä ensisijaisena tavoitteena tulee olla uusien instituutioiden, kuten presidentin viran, vastustaminen. Toissijaisena tavoitteena, jos presidentti halutaan valita, on toimialan selkeä rajaaminen vain sellaisiin asioihin, jotka jo nyt ovat luonteeltaan hallitusten välistä yhteistyötä, jolloin yhteisöpolitiikassa ei otettaisi takapakkia. Joskaan yhteisöpolitiikassa ei myöskään päästäisi eteenpäin. Tuloksena olisivat kahdet kasvot EU:lle -neuvoston presidentti hallitusten nimeämänä ja komission presidentti Euroopan parlamentin valitsemana. Sitähän on yleisesti valiteltu, että EU:lta puuttuu puhelinnumero, henkilö, jolta kysytään mitä mieltä unioni on ?

Kaikki muu lisä mitä valmistelukunnan puheenjohtaja V. Gisgard d' Estaing on ehdottanut omina ehdotuksinaan on jo useaan kertaan torjuttu sekä konventissa että konventin ulkopuolella. Joka tapauksessa nyt on aika vaikuttaa sekä Suomen eduskunnan että hallituksen kautta siihen minkä suunnan laajentunut Euroopan unioni ottaa. Tähän voidaan vaikuttaa vain olemalla täysillä mukana keskusteluissa ja päätöksenteossa.