Helsingin Sanomat 6.5.2003

Keskustelu EU:n näkymistä hakoteillä

Keskustelu Euroopan unionin tulevaisuudesta on menossa pahasti pieleen. Nyt puhutaan suurista ja pienistä maista kun pitäisi puhua minkälaista Eurooppaa me haluamme. Tämän keskustelun oli määrä saada muotonsa työnsä kohta lopettavan EU:n tulevaisuuskonventin työssä. Konventti onkin saanut aikaan paljon arvokasta mielipiteiden vaihtoa ja tuonut EU:n kehittämisen osaksi jokapäiväistä keskustelua.

Onnetonta on kuitenkin se, että konventin puheenjohtaja Ranskan entinen presidentti Valery Giscard d'Estaing, on sabotoinut konventin työtä pyrkimällä viemään jääräpäisesti vain omia ajatuksiaan eteenpäin. Kerta kerran jälkeen hän nostaa esille jo useita kertoja hylätyt ehdotukset. Jotta konventin työ voitaisiin pelastaa on puheenjohtaja joko syrjäytettävä tai puheenjohtajan on muutettava työmetodinsa yhteistyötä ja yhteisiä kantoja etsivämmäksi. Ellei kumpikaan vaihtoehdoista toteudu on konventin aherrus ollut turhaa, koska sen jälkeen työsä aloittava hallitusten välinen konferenssi voi helposti todeta, ettei eripuraisen konventin työstä ole sille pohjaksi.

Suurten ja pienten eroja korostavasta keskustelusta olisi päästävä keskustelemaan tavoitteista. Jäsenmaat, jotka haluavat tehokkaampaa, avoimenpaa ja demokraattisempaa unionia tähdentävät tarvetta kehittää unionia nykyisten päätöksentekoelinten pohjalta, tavoitteena yhteisöpolitiikan voimistaminen. Tässä komissio olisi edelleen vahva kansallisten eturistiriitojen yläpuolella oleva aloitteiden tekijä. Komission ehdotusten pohjalta lainsäädäntö- ja muut aloitteet päätettäisiin neuvoston ja parlamentin yhteispäätöksin. Mallissa kaikki jäsenmaat ovat samalla viivalla päätöksiä tehtäessä. Ja kun vielä yksimielisyydestä luovuttaan, yksikään maa ei omista itsekkäistä syistä voisi estää selkeän määräenemmistön tukemaa esitystä.

Presidenttiä EU:n keulakuvaksi haluavat ovat valmiita muuttamaan nykyistä tasapainoa hallitusten välisyyden suuntaan. Se miten paljon ja mitä komission aloiteoikeudesta uudelle presidentille haluttaisiin on vielä hyvin epäselvää. Joka tapauksessa malli voi johtaa tilanteeseen, jossa jäsenmaiden kansalliset intressit vielä entisestäänkin syrjäyttäisivät yhteiset tavoitteet. Mallissa voimakkaimmat jäsenmaat hakeutuisivat "sulle mulle" -periaatteella yhteistyöhön ja osa jäsenmaista jäisi tahtomattaan sivusta seuraajaksi.

Useissa suomalaisissa kommenteissa presidentin viran perustamisen uskotaan johtavan liittovaltiokehitykseen. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys. Hallitusten välisyyttä voimakkaasti tukeva Britannia tunnetusti kavahtaa kaikkea siihen viittaavaakin. Kysymyksessä on puhtaasti voimapolitiikka. Yhteisöpolitiikkaa halutaan horjuttaa, jotta omille intresseille olisi enemmän tilaa. Ja tässä mielessä on kysymys myös suurista ja pienistä, koska suuret voivat odottaa voimapolitiikasta enemmän tuloksia itselleen.

Suomi on yhdessä viidentoista muun konventissa edustetun maan kanssa laatinut yhteiset tavoitteet, joilla EU:n päätöksentekoa voidaan kehittää yhteisömetodin pohjalta entistä tehokkaammaksi ja selkeämmäksi ja niin että kaikkien jäsenten tasa-arvo toteutuu. Jotta konventi työ saataisiin toimivalle uralle olisikin työskentelyn pohjaksi otettava tuo konventissa edustettuna olevien maiden enemmistön esitys, jota myös Euroopan parlamentti tukee.

Laajentuminen kynnyksellä mitataan se onko nykyinen EU kykenevä luomaan harmoniaa ja ylittämään sisäiset hegemoniahaaveet yhteisten tavoitteiden hyväksi. Kuudentoista samanmielisen maan olisi pikimmin löydettävä puhemiehekseen eurooppalaisilla areenoilla laajaa arvostusta nauttiva, aktiivisesti eurooppapolitiikan muotoiluun osallistuva ja osallistunut henkilö. Tämä henkilö voisi hyvin olla Suomen eduskunnan puhemies Paavo Lipponen.