24.11.2003

Kyllä vai ei kansanäänestys

Kansaäänestys on järjestetty Suomessa kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran kieltolain purkamisesta ja toisen kerran EU:n jäsenyydestä. Oma muistini yltää vain jälkimmäiseen.

Suomessa kansanäänestys on neuvoa antava. Käytännössä kuitenkin sitova, koska ei voi kuvitella, että järjestettyään kansanäänestyksen hallitus ja eduskunta eivät sen neuvoa noudattaisi.

Kuitenkin monet kansanedustajat loppuvuodesta 1994 pyrkivät yötä myöden jatkuneilla maratonpuheillaan estämään kansan tahdon toteutumisen. Kourallinen kansanedustajia, mukana pari nykyistä Euroopan parlamentin jäsentä, pitivät koko eduskuntaa panttivankeinaan yrittäessään väkisin torjua Suomen EU jäsenyyden.

Monet näistä samoista poliittisista tahoista, jotka jarrutuspuheillaan pyrkivät muuttamaan edellisen kansanäänestyksen tuloksen, ovat vaatimassa uutta kansanäänestystä. Nyt sopimuksesta Euroopan perustuslaista.

Jäsenyytemme Euroopan unionissa oli sellaisenaan selkeä kansanäänestyskysymys: mennäkö mukaan vai jäädäkö EU:n ulkopuolelle. Ihmisten kannanmuodostukseen vaikuttivat varmasti monet toisiinsä nähden ristikkäisetkin näkemykset ja tunteet. Kansanäänestyksessä on aina näin. Järkeilyyn liittyy aina tunne.

Italia EU:n puheenjohtajamaana yrittää väkisin saada aikaan sopua uudistetusta sopimuksesta jäsenmaiden kesken vielä tämän vuoden aikana. Berlusconilla on kiire, koska hän haluaa, että uusi sopimus saa Rooman sopimuksen nimen. Ensimmäisellä Rooman sopimuksella vuonna 1957 luotiin alku nykyiselle integraatiokehitykselle ja nyt sopimus perustuslaiksi pitäisi saada myös kantamaan kaupungin nimeä.

Italialta on ensi viikolla odotettavissa kokonaisvaltainen kompromissi, jonka olisi määrä jouduttaa asiakirjan hyväksymistä. Kompromissi ei kuitenkaan sisällä vaikeimpia kohtia, kuten komission jäsenten määrää ja äänivaltaa.

Itse pitäisin melkomoisena ihmeenä, jos sopimus saataisiin pakettiin Italian kaudella. Pelkään, että väkisin rutistettu kompromissi on huono kompromissi. EU:n tulevaisuutta pohtineen konventin työn tuloksia pitäisi kunnioittaa ja säilyttää esityksessä EU:n päätöksenteon kansanvaltaistamiseen liittyvät kohdat. Päätökset tulee tehdä avoimesti myös neuvostossa. Tärkeää on myös, että kansanlaisten perusoikeudet on kirjattu ja EU:n omat arvot ja tavoitteet kirkastettu hyväksytyissä teksteissä. Konventin ehdotuksen selkeys ja luettavuus on myös säilytettävä.

Suomen tulkinnan mukaan sopimus EU:n perustuslaiksi ei nykymuodossaan muuta jäsenvaltioiden ja EU:n välistä vallanjakoa. Näin myös itse ajattelen. Sopimus vahvistaa avoimuutta päätöksenteossa ja vahvistaa kansanvaltaisia päätöksentekorakenteita. Euroopan parlamentista tulee ensisijainen lainsäätäjä ja budjettivallasta vielä kamppaillaan. Jäsenvaltioiden valtiovarainministerit ovat yksissä tuumin kaventamassa demokraattista kontrollia budjettikysymyksissä.

Jäsenvaltioiden eduskunnat saavat oikeuden nokittaa komissiota, jos se pyrkii tekemään sellaisia lainsäädäntöehdotuksia, jotka niiden mielestä menevät jäsenvaltioiden tontille. Tätä kautta parannetaan mahdollisuuksia valvoa ja toteutaa läheisyysperiaatetta: vain asiat joista saadaan eurooppalaista lisäarvoa, toteutetaan EU:n tasolla, muista vastaavat ja päättävät jäsenvaltiot.

On varmasti vielä liian aikaista lopullisesti sanoa, tuleeko sopimus muuttamaan jäsenvaltioiden ja EU:n välisiä valtasuhteita niin, että kansanäänestys tulisi järjestää. Kansanäänestystä ei kuitenkaan pidä järjestää opintokerhopohjalta. Kansalaisille pitää antaa tietoa ja saada kansalaisyhteiskunta ottamaan aktiivisesti kantaa. Mutta kansanäänestys ja informaatiokampanja ovat kuitenkin kaksi hyvin erilaista asiaa.