Uutispäivä Demari 24.2.2004

Ympäristönsuojelu on mahdollisuus

Viime viikkoina on Suomessakin käyty kiivasta keskustelua Kioton sopimuksen ja sen taakanjaon oikeudenmukaisuudesta. Sopimuksen neuvottelijoita syytetään tietämättömyydestä tai välinpitämättömyydestä. Ankarimmat arvostelijat vaativat koko sopimuksen kaatamista tai ainakin uutta taakanjakoa.

Perusteluna sopimuksesta vetäytymiselle on käytetty sitä, että päästöjen vähennyksistä aiheutuvat kustannukset heikentävät kilpailukykyä. Tähän on yhtynyt jopa Euroopan unionin energiakomissaari Loyola de Palacio, joka varoitteli yritysten karkaavan Euroopasta, jos hiilidioksidipäästöjä aletaan rajoittaa. Erityisen houkuttelevia maita ovat Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä, jotka toistaiseksi ovat Kioton sopimuksen ulkopuolella.

On totta, että erityisesti Yhdysvaltojen jääminen sopimuksen ulkopuolelle on ongelmallista, varsinkin kun maa tuottaa noin kolmanneksen Kioton sopimuksen maiden yhteenlasketuista päästöistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muutkin maat voisivat heittää pyyhkeen kehään. Jonkun on oltava vastuullinen ja johdettava ilmastonmuutoksen vastaista taistelua. Jos prosessi nyt keskeytetään, on sen aloittaminen uudelleen tulevaisuudessa huomattavasti hankalampaa. de Palacion kollega, EU:n ympäristökomissaari Margot Wallström uskoo myös Venäjän tulevaisuudessa ratifioivan Kioton pöytäkirjan. On myös jatkuvasti painostettava Yhdysvaltoja, jotta se suurimpana saastuttajana kantaisi vastuunsa.

- - -

Jos ja kun kilpailukyvyn oletettua heikkenemistä pidetään riittävänä syynä ympäristönsuojelun vähentämiselle, eikö silloin samalla voitaisi edellyttää myös työntekijöiden suojelun heikentämistä? Jos päästörajoituksista luovutaan siksi, että yritykset pitävät niitä kohtuuttomina ja uhkaavat muuttaa muualle, mitä sitten tehdään, kun yritysten mielestä työaika-, työsuojelu- ynnä muut vaatimukset ovat kohtuuttomia? Miten pitkälle olemme valmiit menemään?

Kilpailukyvyn nimissä esitetään tänä päivänä monenlaisia vaatimuksia. Kaikenlaiset rajoitukset, liittyivätpä ne sitten ympäristönsuojeluun, työntekijöiden irtisanomissuojaan tai mihin tahansa, uhkaavat kilpailukykyä. Kuitenkin Suomi - rajoitusten luvattu maa - taas kerran on sijoittunut kärkeen teollisuusmaiden vertailussa. Suomi on amerikkalaistutkimuksen mukaan luovan kilpailukyvyn tilastoissa kolmatena, Ruotsin ja Yhdysvaltojen jälkeen.

Miksi ympäristönsuojelu aina koetaan uhkana kilpailukyvylle? Ympäristönsuojelua pidetään perinteisesti rajoittavana tekijänä, vaikka se päin vastoin pitäisi nähdä mahdollisuutena. Panostaminen ympäristöteknologian kehittämiseen ja innovaatioihin aikaansaa puhtaamman ympäristön lisäksi myös uusia työpaikkoja. Siksi Suomessakin pitäisi nyt vastaan haraamisen sijasta miettiä, miten Kioton pöytäkirjasta ja päästövähennyksistä saataisiin mahdollisimman paljon irti myös kilpailukyvyn näkökulmasta.