Radio Rexin nettikolumni helmikuussa 2009

Mieleenpalauttelua

- Ei tällaista kokouskäytäntöä voi olla kuin täällä on, puhisi Pertti Paasio usein Euroopan parlamentissa. Kysymys oli erityisesti puuttuvista päätösehdotuksista. Pepe tuskitteli, että mihin sitä kantaa otetaan, kun ei ole pohjaesitystä. Itse olin jo siinä vaiheessa ollut osallinen parlamentin käytännön mukaisessa kokoustyöskentelyssä, että en oikein ymmärtänyt mikä on pulma.

Mutta ymmärsin, kun pääsin nuijan varteen tuoreena Joensuun valtuuston puheenjohtajana. Suomalaisessa kokouskäytännössä ei totta tosiaan asioita voi viedä eteenpäin ilman pohjaesitystä. Eikä ilman tiettyä kokousteknistä proseduuria. On kuin uuden kielen opettelisi tai pikemminkin palauttelisi aikaisemmin oppimaansa uudelleen lähimuistiin.

Politiikkojen ja virkamiesten tehtävissä on myös tiettyjä periaatteellisia eroja. Euroopan parlamentissa virkamiehet valmistelevat kokoukset aivan yhtäläisesti kuin meilläkin, mutta itse kokouksessa ei virkamies "näy". Kokouksen puheenjohtaja johtaa kokousta esittelemällä asian, keskusteluttamalla ja tekemällä päätösehdotuksen käydyn keskustelun pohjalta. Suomessahan virkamies esittelee virkavastuullaan ja puheenjohtaja lyö esittelyn pohjalta päätöksen pöytään. Tehtävissä, joissa olen Euroopan parlamentissa toiminut puheenjohtajana kokouksessa, esille tulevat asiat on virkamiesten kanssa käyty perusteellisesti läpi, mutta itse kokouksessa virkamiehillä ei ole puheoikeutta.

Suomalaisessa kunnalliselämässä tietty määrämuotoisuus lienee välttämätöntä, jotta asiat saadaan siten päätökseen, että ne kestävät myös läpivalaisun vaikka lakituvassa. Kunta päättää isoista asioista ja kerää mm. veroja, joilla palveluja rahoitetaan. Vahva kunta kuuluu pohjoismaiseen malliin, muualla Euroopassa kunnat toteuttavat etupäässä pääkaupungeissa tehtyjä päätöksiä.

Kuten Euroopan parlamentin jäsenellä, myös yksittäisellä kunnanvaltuutetulla on vahva rooli päätöksenteossa. Suomessa on vahvistettu valtuutetun oikeutta valvoa, että päätökset tehdään oikein sekä muodon että sisällön puolesta.

Aina silloin tällöin nousee keskusteluun, onko Suomessa liian matala kynnys valittaa päätöksistä. Pohjoismainen demokratia perustuu avoimuuteen ja tätä avoimuutta palvelee myös se, ettei päätöksistä valittaminen ole tavallisellekaan ihmiselle liian työlästä.

Joensuun kaupunginvaltuuston ensimmäisen kokouksen kuulumiset pitkine ja raskaine äänestyksineen ovat kiirineet läpi Suomen. Moni on ehdottanut rajoituksia yksittäisen valtuutetun oikeuksiin - silloin kun todellakin ollaan tilanteessa kuten Joensuussa - että äänestys äänestyksen jälkeen tulos on yksi vastaan muut.

Jos tällaisessa tilanteessa reagoidaan sääntöjä ja lakeja muuttamalla, on pienen pieni vähemmistö saanut todella suuren vallan. Kansanvallassa enemmistön kuuluu päättää, mutta vähemmistönkin oikeudet pitää taata. Demokratia on välillä vaikea asia toteuttaa, mutta ilman sitä olisi vielä vaikeampaa.