UP 9.9.2003

Terva

Suomen eduskunta on keskustellut Euroopan unionin kehittämisestä ja on veikkailtu mikä kolmesta kovimmasta EU -postista lankeaisi SDP:n puheenjohtajalle Paavo Lipposelle. Hän kun on eittämättä näistä jokaisen viran kelpoisuusehdot täyttävä persoona.

Kansalaisten keskuudessa EU -asioista kuumimpana on kuitenkin kiehunut terva. On turha mennä toriparlamentille selittämään, että Euroopan unionissa käsitellään vain suuria kaikille eurooppalaisille yhteisiä asioita, kun kerran totuus on se, että ne määräävät sen saadaanko meillä veneet tervata vastaisuudessakin vai ei.

Veneentervausasiassa ei kuitenkaan ole kysymys vain veneistä ja tervasta. Kysymys on biosididirektiivistä. Biosidit ovat yleisnimi muille kuin maataloudessa käytettäville torjunta-aineille. Direktiivin tavoitteena on aikaansaada tilanne, että EU:n alueella markkinoidut tuotteet täyttävät riittävät terveys- ja ympäristövaatimukset. Tätä varten kaikki markkinoilla olevat tuotteet on testattava, jotta niistä voidaan tehdä ympäristö- ja terveysvaikutusarviointi. Myös perinteinen puuterva on biosidi.

Ongelmaksi on noussut se, että perinteisen tervan tuottajat ovat niin pieniä yrityksiä, että he katsovat, että tällaiseen testaamiseen ei ole varaa. Suomi onkin käynnistänyt keskustelut komission kanssa siitä, voidaanko tervan osalta saada aikaan poikkeusmenettely. Poikkeusmenettelyn tulee perustua siihen, että voidaan muilla oletuksilla varmistaa se, että ilman testauksiakin terva on haitaton aine.

Olisi tietysti ollut hyvä, jos asia olisi tullut tarkasteluun jo direktiivin valmistelu- ja päätösvaiheessa niin silloin olisi tältäkin uutiselta vältytty. EU:n yhteistä lainsäädäntöä käsitellään niin kansallisesti Suomen eduskunnassa kuin hallitusten välisissä neuvotteluissa neuvostossa ja EU:n parlamentissa.

Suomessa eduskunta antaa ohjeet ministereille siitä, miten heidän tulee suhtautua neuvotteluissa komission tekemään ehdotukseen. Samaan aikaan myös Euroopan parlamentin valiokunta ja myöhemmin täysistunto ottavat kantaa komission ehdotukseen. Monimutkaisemmat asiat menevä sovitteluun, jossa eri jäsenmaiden erityistarpeet useimmiten saavat kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun.

Seuraava merkittävä ympäristöön ja terveyteen vaikuttava direktiiviehdotus on tulossa komissiosta vielä tämän syksyn aikana. Kysymys on kemikaaleista. Tällä hetkellä markkinoilla on 30 000 erilaista kemikaalia, joiden haitoista ei ole mitään tietoa. Direktiivin tavoitteena on se, että kaikki markkinoilla olevat kemikaalit olisivat tulevaisuudessa testattu, niin että tiedettäisiin mitkä ovat haitallisia ja millä tavalla. Tällöin voitaisiin valita käyttöön ne kemikaalit, jotka ovat kaikkein vaarattomampia ja kehittää vaarallisimpien kemikaalien tilalle korvaavia aineita. Tämän direktiivin osalta käydään vääntöä mm. siitä, pitääkö myös markkinoille tulevat pienet määrät testata vai ei. Ehkäpä tästä olisi saatu tervaankin oiva ratkaisu. Silloin kun on kysymys pienistä määristä ja paikallisesti rajatusta käytöstä, ja kun on muilla perusteilla oletettavissa, että aine on haitatonta, ei testauspakkoa olisi.

Kuitenkin yksi EU:n kansalaisia kiinnostava asia on se, että yhteisillä markkinoilla olevat tuotteet ovat mahdollisimman terveellisiä ja ympäristölle turvallisia. Jotta todelliset ongelmat eivät hautautuisi kohun taakse on tärkeää entistä tarkemmin paneutua yksityiskohtiin ja hakea perusteltuja poikkeuksia jo valmisteluvaiheessa.