Eurooppa-päivän kolumni toukokuussa 2008

Eurooppa-päivänä päivänpolitiikan taakse perusarvoihin

Hallituksen suunnittelema yliopistouudistus hallinto- ja rahoitusmallin osalta on saattamassa suomalaiset yliopistot eriarvoiseen asemaan. Uudistus on ajatusmalliltaan erittäin ideologinen, siinä annetaan lisää niille, joilla jo ennestään on paljon. Pääkaupunkiseudun innovaatioyliopisto on saamassa kohtuullisen rahoituksen, kun muut 17 yliopistoa yhteensä saavat vajaan kolmanneksen tästä summasta.

Perjantaina 9.5. juhlistamme jälleen Eurooppa-päivää. Harva tietää, miksi juuri toukokuun 9. nimettiin valtioiden ja hallitusten päämiesten päätöksellä vuonna 1985 yhteisen Euroopan juhlapäiväksi. Selitys on kuitenkin olemassa.

Vuonna 1950 Eurooppa toipui vielä kahden suursodan jälkeensä jättämistä arvista. Henkiset arvet olivat syvät ja taloudellinen kurimus vielä syvempi. Sekä Ranskan että Saksan puolella mietittiin keinoja saada maanosa taloudellisesti jaloilleen, samalla luoden tilaa rauhanomaisemmalle yhteistyölle. Tärkeimmän aloitteen teki lopulta Ranskan ulkoministeri Robert Schuman, joka lehdistötilaisuudessa 9.5. vuonna 1950 esitteli ajatuksen Saksan ja Ranskan yhteisestä hiili- ja teräsvarannosta. Euroopan yhteisön syntysanat oli lausuttu.

Schuman julistuksen nimeä kantava ehdotus ei suinkaan ollut Schumanin yksinään keksimä, vaan alun perin sen oli hänelle esitellyt ranskalainen virkamies Jean Monnet. Schumanin ja Monnetin ehdotuksen taustalla oli ajatus siitä, että yhdistämällä kansallisesti erittäin tärkeän teollisuuden alan, voitaisiin myös poistaa Saksan ja Ranskan välinen jännitys. Toisaalta Monnet ja Schuman uskoivat, että yhteistyöllä molemmat maat saisivat hiili- ja terästeollisuudestaan parhaan tuoton. Alusta asti siis ajatuksena oli myös varallisuuden luominen sodan runtelemassa Euroopassa.  

Schumanin julistus käynnisti neuvottelut, jotka johtivat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) perustamissopimuksen allekirjoittamiseen Pariisissa 18. huhtikuuta vuonna 1951. Saksan ja Ranskan lisäksi sopimuksen allekirjoittivat Italia, Belgia, Alankomaat ja Luxemburg. Euroopan hiili- ja teräsyhteisöstä alkoi kehitys, joka on lopulta tuonut meidät 27 jäsenmaan Euroopan unioniin.

Suomalaisille Eurooppa-päivän juhliminen saattaa tuntua vieraalta. Emmehän ole juurikaan keskustelleet siitä, mikä EU on ja mitä varten se on luotu. Mistä pohjimmiltaan on kysymys, kun keskustelemme EU:n kehittämisestä, demokratiavajeen poistamisesta, avoimuudesta, demokraattisuudesta ja erityisesti EU:n tehtävästä tänä päivänä. Kansalaiskeskustelussa EU on jotain kaukaista, joka toivottavasti ei tulekaan kovin lähelle.

Kysymys on kuitenkin sen muistamisesta, että aina Eurooppa ei ole keskustellen ja neuvotellen ratkaissut ongelmiaan. Päinvastoin. Eurooppa on sotien historiaa. Yhteisen Euroopan perustajat Schuman ja Monnet (muiden muassa) loivat pohjan sille, että eurooppalaiset maat kykenivät sodan raunioista nousemaan ja yhdessä rakentamaan Euroopasta sen, mikä se tänä päivänä on..

Rauhanrakentaminen ei ehkä enää riitä päivänpoliittiseksi iskulauseeksi, jolla vaalit voitetaan. Mutta Euroopan unioni on alusta alkaen ollut rauhanprojektin ohella myös yhteisen hyvinvoinnin lisäämisen projekti. Ja jokaisen eurooppalaisen etu on se, että alusta asti läsnä ollutta periaatetta "se, mikä voidaan tehdä paremmin yhdessä, on tehtävä yhdessä" noudatetaan.

Nyt on kysymys juuri siitä, mitä Euroopan pitää tehdä yhdessä. Mitä asioita emme voi ratkaista yksin ja missä asioissa saamme eniten lisäarvoa yhteistyöstä. Meillä jokaisella on oma näkemyksemme. Keskustelkaamme niistä. Sitäkin varten Eurooppa päivä on.