UP-Uutispalvelun kolumni 2008

Sosialidemokraatit hallituksen asialla

Julkisuudessa on käsitelty kahden suomalaisen hallituspuolueen Euroopan parlamentin jäsenen - kokoomuksen Korholan ja vihreiden Hassin - nokkapokkaa EU:n ilmastopaketin ympärillä.

Hallituksensa keskeisimpiä huolenaiheita ei heistä kumpikaan ole millään lailla huomioinut.

Korholan ehdotukset tulevat suoraan terästeollisuuden lobbaustoimistosta, vaikka julkisuuteen hän kertookin lobbaustoimistossa oikeasti tehtävän työtä hänen ideoidensa ja käskyjensä perusteella.

Hassi taas on toiminut ainoastaan vihreän lobbauksen ja oman euroryhmänsä ohjeistuksen mukaan.

Suomen kannalta merkittävä muutos päästöoikeuksien jakotavassa tehtiinkin parlamentin ympäristövaliokunnassa demarien ansiosta. Itse asiassa sosialidemokraatit ovat olleet ylipäätään takuumiehinä sille, että ilmastopolitiikkaa ei ainakaan tähän mennessä ole vesitetty niiden suuntaviivojen mukaan, joita Euroopan konservatiivit ovat suomalaisten kannustavalla tuella esittäneet.

Muistamme vuoden 2005, silloin puunjalostusteollisuudessa oli työnsulku ja tehtaat olivat toista kuukautta pysähdyksissä. Samalle vuodelle sattui suhteellisen leuto talvi. Suomen energiakulutus ja samalla hiilidioksidipäästöt olivat selvästi keskimääräistä pienemmät. Tämä samainen 2005 on kuitenkin vuosiluku, joka on pohjana komission ehdotukselle jäsenvaltioiden päästöoikeuksien määrästä.

Itse esitin, että laskennan pohjaksi otettaisiin vuodet 2005-2007. Tämä mahdollistaa oikeudenmukaisemman taakanjaon jäsenvaltioiden kesken. Suomen kannalta tämä on erityisen merkittävä. Komission mallissa teollisuutemme olisi "hävinnyt" 20 % verrattuna kolmen vuoden jaksotukseen.

Korholalla olisi ollut hyvä tilaisuus saada tämä muutos teollisuusvaliokunnan mietintöön, olihan hän siinä oman ryhmänsä vastaava neuvottelija. Toisaalta myös Hassilla hallituspuolueen meppinä olisi pitänyt olla intressissä ajaa tätä asiaa omassa mietinnössään. Näin ei kuitenkaan käynyt ja työ jäi oppositiolle.

Olen vahvasti sitä mieltä, että EU-politiikassa pitää olla laajakatseinen ja tarkastella asioita yleiseurooppalaisesta perspektiivistä, mutta ainakin minulle on myös kotimaa niin rakas, että sen oikeutetut vaatimukset on taisteltava sisälle yhteisiin EU-lakeihin.

Jotkut ovat kiirehtineet sanomaan, että EU:n ilmastotavoitteiden toteuttamisessa tulisi ottaa nyt tuumaustauko ja keskittyä hoitamaan rahoituskriisiä. Tämä on takaperoista ajattelua. Ensinnäkin tiedetään hyvin, että mitä myöhemmin toimiin ryhdytään, sitä kalliimmaksi ilmastonmuutoksen torjunta käy kaikille. Toiseksi, satsaamalla voimakkaasti uuteen teknologiaan ja uuteen osaamiseen sekä uusiutuvassa energiassa että energiatehokkuudessa saadaan uutta toimeliaisuutta talouteen.

Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka näkevät ilmastotavoitteisiin panostamisen keinona päästä ulos talouskriisistä mahdollisimman vähin vammoin. Toinen asia on, miten estämme sen, että kapitalismi ei jatkuvasti ajaudu toimijoidensa ahneudesta johtuvaan umpikujaan, jossa laskut maksatetaan yhteiskunnan heikoimmilla lenkeillä.