Kolumni heinäkuussa 2008

Puhetta siitä ja sen vierestä

Tavassa rakentaa Eurooppaa on tapahtunut virhe, sanoi Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy maan aloittaessa EU:n puolivuotista puheenjohtajuutta. Ranskan pääministeri haluaisi, että Eurooppa pistäisi ovet kiinni ja jättäisi pahan globalisaation omien rajojensa ulkopuolelle. Sekä teollisuutta että maataloutta on suojeltava ulkoa tulevalta kilpailulta. Sarkozy on oikeistolainen ja oikeisto on perinteisesti uskonut vapaan kilpailun ja yrittämisen kaikkivoipaisuuteen. Paitsi silloin kun Ranskan oma teollisuus ja maatalous eivät ole riittävän kilpailukykyisiä vastaamaan globaaliin haasteeseen. 

Tavassa rakentaa Eurooppaa ei niinkään ole tapahtunut virhettä, vaan siinä miten jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tekemiinsä päätöksiin. Jäsenvaltiot ovat aivan liian kauan saaneet pelata kaksinaamaista peliä. Yhteistyötä on ylistetty ja entistä tiiviimpää yhteistyötä peräänkuulutettu valtiopäämiesten kesken järjestetyissä kokouksissa. Kotona äänestäjien silmien alla on taas syytetty EU:n tunkeutuvan kaikkialle byrokraattisine lonkeroineen. Kaikki kansalaisten kokema vääryys on Brysselistä ja kaikki hyvä omalta hallitukselta. 

Ei siten ole lainkaan ihmeellistä, että Brysselin vastaisella politiikalla saadaan kannatusta kansalaisten keskuudessa. Brysselin syyksi voi laittaa mitä ihmeellisimpiä asioita eikä niitä normaalilla tavalla kyseenalaisteta. Tämä nähtiin viimeksi Irlannin kansanäänestyksessä. Kansanäänestyksen alla uuden sopimuksen piikkiin laitettiin muun muassa sopimuksen lisäävän lasten huostaanottoja, mahdollistavan armokuoleman, pakottavan Irlannin hyväksymään abortit sekä nostamaan verotusta. Vaikka kaikkien suurten puolueiden kyllä kampanjat pyrkivät kumoamaan näitä täysin absurdeja väitteitä, sanoma ei mennyt perille. Oikeaa sanomaa sopimuksesta olikin vaikeaa välittää, koska kyllä -kampanjoitsijoiden aika kului huuhaa väitteiden oikaisemiseen.  

Mikä meni pieleen ja miksi on mahdollista, että EU:n synnyttämä ensimmäinen mielikuva on: missä EU siellä ongelma eikä missä ongelma sinne EU.  

Sarkozyn globalisaatio pelko on aiheellinen, mutta rajojen sulkeminen ei ole siihen oikea vastaus. Eurooppalaisen teollisuuden ja maatalouden on löydettävä sellaiset kilpailuvaltit, joilla ne pärjäävät. Teollisuuden kilpailukykyä on nostettava vahvistamalla työntekijöiden luottamusta tulevaisuuteen satsaamalla koulutukseen ja innovaatioihin. Maataloutta on kehittävä kestävän kehityksen mukaan, jossa korostetaan paikallisten elintarvikkeiden etuja.

Globalisaation haasteeseen vastaamiseen tarvitaan eurooppalaista yhteistyötä. Eurooppalaiseen yhteistyöhön tarvitaan luottamusta. Hallitusten on kannettava vastuunsa sekä kansallisesta politiikasta että siitä mistä yhdessä EU:n tasolla sovitaan. Kyllähän minä, mutta kun ne muut -syyttely pitää saada loppumaan pistämällä hallitukset vastuuseen siitä, että niiden neuvottelemat sopimukset saavat kansalaisten tuen. Hallitukset edustavat kansalaisiaan EU:n tasolla ja jos politiikka ei miellytä, on hallituksen erottava. Irlannin hallituksen olisi kansanäänestyksen jälkeen pitänyt vetää johtopäätökset - se epäonnistui, sillä ei ollut kansan luottamusta ja siksi sen olisi pitänyt erota.