UP-Uutispalvelun kolumni huhtikuussa 2008

SDP suunnannäyttäjäksi?

Suomen Eurooppa-politiikan on arvioitu aktivoituvan ulkoministerin vaihdoksen myötä.Saa nyt nähdä, miten aktiiviseksi EU -politiikka tästä kääntyy.

Aktiivisuushan ei sinänsä ole mikään itseisarvo. Tärkeämpää on, että olisimme aloitteellisia ja näkemyksellisiä oikeissa asioissa. Euroopan unioni pitää nähdä työvälineenä, jolla yhteistyö 27 jäsenmaan sisämarkkinoilla saadaan sujumaan niissä asioissa, joissa se on tarpeen.

Eurooppalaisten hyvinvointi riippuu pitkälti myös siitä, miten muu maailma toimii. EU:n kautta on entistä aktiivisemmin vaikutettava maailmanlaajuiseen kehitykseen niin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi kuin työntekijöiden oikeuksien suojelemiseksi ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi.

Nämä asiat ovat sosialidemokraattien asialistalla tärkeitä kaikkialla Euroopassa. Porvaripuolueet sen sijaan eivät antaisi moisten asioiden haitata kaupankäyntiä eikä yritysten voittojen maksimointia.

Nykyisen oikeistovetoisen EU:n aikana sosiaalisen Euroopan kehittäminen on ollut perin nihkeää. Yritysten vapaudet ovat korostuneet suhteessa työntekijöiden oikeuksiin. Näitä taustoja vasten kansalaisten EU-skeptisyys ei niin suuresti ihmetytä.

Kansalaiset ympäri Eurooppaa tuntevat epävarmuutta tulevaisuuden edessä. Ihmisillä on oikeus ja syytä odottaa johtajilta vastuuta ja päätöksiä mm. työpaikkojen sekä sosiaalisesti ja taloudellisesti turvallisemman Euroopan puolesta. Kun kannattavia tehtaita suljetaan, ihmiset eri puolilla Eurooppaa kysyvät aiheellisesti: missä on politiikka? Kuka puolustaa työntekijöiden oikeuksia? Ovatko ylikansalliset yritykset ahdistaneet politiikan nurkkaan? Näihin kysymyksiin tarvitaan vastauksia ja hyvinkin nopeasti.

Kun markkinatalous on ylittänyt kansallisvaltioiden rajat, on myös politiikan se tehtävä. Tästä on kysymys, kun EU:n tulevaisuutta pohditaan. Mihin käytetään niitä välineitä, joita uudistettu Lissabonin sopimus antaa? Sopimusuudistuksen tavoitteena on helpottaa yhteistä päätöksentekoa mm. vähentämällä niitä politiikka-alueita, joilla on vaadittu yksimielisyyttä päätöksenteossa.

Suuri osa Suomenkin perinteistä sisäpolitiikkaa on laajentunut EU:n laajuiseksi. On todella valitettavaa, että Suomessa on jo toista hallituskautta pääministeri, joka ei näytä näkevän tätä tosiasiaa. Sillä, että EU suljetaan pois poliittisesta keskustelusta, on ollut seurauksena kansalaisten entistä suurempi epäluuloisuus EU -päätöksentekoa kohtaan. Johonkin EU on sentään kelvannut. Se on osoittautunut helpoksi syntipukiksi hallituksen virheille.

SDP:n puheenjohtajakamppailussa olisi EU:n merkitys poliittisessa päätöksenteossa nostettava selkeästi esille. Tulevan puheenjohtajan on osoitettava suomalaisille, miten Eurooppa-kytkentää on käytettävä suomalaisessa politiikassa. Puhuttava siitä, mitä me suomalaiset sosialidemokraatit EU:lta haluamme ja miten sen toteutamme. Noustava johtavaksi voimaksi Suomen EU-politiikkaa suunnattaessa ja vahvaksi vaikuttajaksi ja suunnannäyttäjäksi EU:n sisällä.