|
|
|
|
||||||||
| |
|
|
||||||||
|
|
||||||||||
| |
|
|
|
|
|
|
||||
|
|
||||||||||
|
|
Radio Rexin kolumni maaliskuussa 2008 Tuomioja oikeilla linjoilla Euroopan unionin päätöksenteon heikkous on monta kertaa osoittautunut olevan jäsenvaltioiden tasolla. Yksi esimerkki tästä on EU:n päästökauppa. Sen tarkoitus on ollut, että päästöjä vähennetään siellä, missä se on kustannustehokkainta eli halvinta. Päästökauppajärjestelmä kuitenkin ”pilattiin”, kun jäsenvaltiot - Suomi etunenässä - eivät suostuneet hyväksymään päästökiintiöiden kauppaamista huutokaupalla. Tällöin päästöoikeuksia olisi huudettu (ostettu) vain tarvittava määrä. Nyt päästöoikeudet annettiin ilmaiseksi, ja jäsenvaltiot ”kahmivat” niitä yrityksilleen yli tarpeen varmuuden vuoksi. Tämä johti siihen, että hiilelle ei syntynyt aitoja markkinoita ohjaamaan vähähiiliseen energiaan siirtymistä. Tuloksena oli Fortumin kaltaisille energiayhtiöille ”tuulentuomat” ns. windfall-voitot - jotka kuluttajat maksavat ja osakkeenomistajat ja optiojohtajat kuittaavat. Kun päästökauppajärjestelmän uudistamisesta ollaan nyt päättämässä, on sähkölobbarit pidettävä omalla tontillaan. Järjestelmästä on tehtävä toimiva niin, että hiilelle tulee aito hinta. Silloin vähähiilinen, esim. uusiutuva energia, tulee edullisemmaksi ja investoinnit energiatehokkaisiin tuotteisiin ja tuotantoon tulevat entistä kannattavammiksi. Energiatehokkuushyötyjen tulee näkyä myös kuluttajien kukkarossa. Kuluttajille pitää olla tarjolla vaihtoehtoja ja keinoja, joilla he voivat vaikuttaa kulutukseensa. Tällaiset ehdotukset vaan tupataan ampumaan meillä alas jo ennen kuin asioita on edes mietitty. Todella onnetonta on ollut seurata esimerkiksi sitä, miten kansanedustajan ja SDP:n puheenjohtajaehdokkaan Erkki Tuomiojan ”sormiharjoittelu” bensiinin päästökaupasta otettiin vastaan. Euroopassa on tällä hetkellä paljonkin samantyylistä pohdintaa, miten päästökaupan mekanismia voitaisiin soveltaa myös yksityiseen kulutukseen. Nykytekniikalla ei varmaankaan enää leikattaisi kuponkeja, vaan kiintiöt olisivat enemmänkin virtuaalisia. On periaatteessa kaksi mahdollisuutta ohjata energian kulutusta. Yksi on nostaa hintaa niin, että kulutus vähenee. Silloin ne, joiden on pakko liikkua omalla autolla esim. maaseudulla ja siellä missä joukkoliikennettä ei ole, kärsivät kohtuuttomasti. Toinen keino on sitten asettaa yleinen katto polttoaineelle, ja jakaa sen käyttö oikeudenmukaisesti. Järjestelmän pitää olla luonnollisesti avoin ja selkeä, niin ettei se mahdollista mustaa pörssiä. Tuomiojan kehittelyn saama vastaanotto mediassa ja sekä poliittisissa vastustajissa että tovereissa kertoi enemmän näistä itsestään kuin Tuomiojan idean hyvyydestä tai huonoudesta. Kokoomuksen kommentoijat olivat toivottamassa Tuomiojaa vanhaan Neuvostoliittoon. No, nyt Venäjälle menee valtionyhtiö Fortum, koska sen pitää sijoittaa kansalaisilta keräämänsä ylimääräiset voitot. Ilmastonmuutos on globaali asia, ja Fortum saa hyväkseen ne päästövähennykset, jotka se tekee Venäjällä. Toinen asia on, että Suomessakin olisi varmaan löytynyt sijoituskohteita vaikkapa tutkimukseen ja tuotekehittelyyn - kohteina energiatehokkuus ja uusiutuvat energialähteet.
|
|