UP-Uutispalvelun kolumni tammikuussa 2008

Karavaanikapitalismi

Mikä yhdistää Kemijärveä ja Bochumia? Molemmissa suljetaan kannattava tehdas ja ja työtä vaille jää kerrannaisvaikutuksineen tuhansia ihmisiä. Näitä paikkakuntia yhdistää myös se, että molemmilla paikkakunnilla on järjestäydytty vastustamaan teollisuuslaitosten lopettamista. Suomen Kemijärvellä on kysymys Suomen perinteisestä osaamisalueesta ja ylpeydestä, metsäteollisuudesta. Bochumissa taas on kyse Suomen uudesta osaamisalueesta ja ylpeydestä, kännykkäteollisuudesta.

Kemijärveläisten kysymyksiin ei Suomen hallituksella ole vastauksia. Hallitus suojautuu kasinokapitalismin suojiin: pörssiyhtiöillä on omat sääntönsä, ei niihin kansan valitsemat saa puuttua. Olkoonkin, että kansa itse omistaa aimo osan lakkautettavaa tehdasta.

Saksassa Nokian tehtaan siirto halvempien käsiparien perässä Romaniaan on saanut nimekseen karavaanikapitalismi. Molemmille kapitalismeille on yhteistä se, että ei riitä, että tuotanto on kannattavaa, pitää olla kannattavampaa. Saksassa myös hallitus on älähtänyt, ja sosialidemokraatit ovat polkaisseet kansanliikkeen peräämään vastauksia siihen, miksi mikään ei ole tarpeeksi.

Tähän on yritysten johtoportaan ollut helppo tähän saakka vastata: jos osakkeenomistajia ei kyetä miellyttämään tarpeeksi (ja heitähän miellytetään saneerauksin, alasajoilla ja potkuilla), muut tulee ja jyrää meidät.

Tällä tiellä ei kuitenkaan voida enää mennä eteenpäin, jos halutaan, että läntiset yhteiskunnat pysyvät koossa. Ihmisten kiinnostus yhteiskunnallisia asioita kohtaan häviää, kun äänestämällä ei voi vaikuttaa kaikkeen tärkeimpään: omaan ja perheen toimeentuloon.

Suomessa pidämme ranskalaisia vanhanaikaisina, kun he haluavat pitää säätely-yhteiskunnasta kiinni. Vaikeaa markkinoiden vapauttaminen on ollut myös Saksassa, Itävallassa ja Belgiassa. EU:n postipalvelulainsäädäntö, jolla postipalvelut vapautetaan, on vasta nyt menossa lopullisesti läpi EU:n laajuisena. Suurin syy vastahankaan on ollut se, että yhteiskunnan keskeisillä palvelualueilla on haluttu säilyttää poliittinen ohjaus. "Miksi kansalaiset äänestäisivät, jos politiikalla ei mihinkään voi vaikuttaa," sanoi vuosia sitten belgialaiskollegani, kun näitä lakeja alettiin tehdä.

Karavaani- ja kasinokapitalismin aikana politiikan suurin haaste onkin, miten politiikkaohjausta luodaan globaalissa maailmassa ja EU:n sisämarkkinoilla. EU:n sisämarkkinat ovat helpommat, koska 27 jäsenmaata on osan omasta toimivallastaan luovuttanut EU:n tasolla yhdessä käytettäväksi ja yhteistä sitovaa lainsäädäntöä voidaan aikaansaada.

EU:ssakin porvari on porvari ja demari on demari. Euroopan Unionissa on pohdittava sitä millä tavalla markkinoiden vapaus ja vastuu saadaan toimimaan yhdessä. Hyvät aikomukset ja eettiset mietelauseet eivät auta, vaan sitovia säädöksiä tarvitaan.

Euroopan Unionilla on tehtävänsä myös maailmanlaajuisen vapauden ja vastuun yhteensovittamisessa. Tätä tehtävää on meidän demareiden EU:lta vaadittava. Seuraavat EU vaalit tullaan kaikissa 27 jäsenmaassa käymään tämän teeman alla.