Rautatieläinen -lehden kolumni marraskuussa 2007

EU haluaa lisätä junaliikenteen imua

Rautatiet ovat olleet Euroopan parlamentissa viime vuosina kovasti esillä. Liikkumisen vapaushan on yksi EU:n neljästä sisämarkkinavapaudesta. Tavoitteena on, että nykyään 27 EU-maan muodostama sisämarkkina-alue toimisi kuin yksi valtio liikkumisen osalta. Kun rajat poistuvat, on huolehdittava, että liikenne on sujuvaa, liikenneturvallisuus ei vaarannu eikä teknisillä esteillä haitata rajat ylittävää liikennettä. Näitä asioita on ratkottu parlamentissa ja liikenneministerineuvostossa jo kolmen rautatiepaketin verran.

Tuloksena on se, että rautateiltä poistuvat monopolit kansainvälisessä matkustajaliikenteessä 1.1.2010 mennessä. Samalla yhteen sovitetaan eri maissa olleita käytäntöjä, jotta junat kulkevat rajoilla ilman hidasteita. Junankuljettajilta vaaditaan yhtenäistä tutkintoa koko EU:n alueella, ja matkustajille on luvassa tuntuva kuluttajansuojan parannus. Junayhtiöt joutuvat korvaamaan matkustajille pitkistä myöhästymisistä aiheutuvia haittoja vähän samaan tapaan kuin lentoyhtiöt. Kaikella tällä pyritään siihen, että juna olisi houkutteleva vaihtoehto lento- ja maantieliikenteelle Euroopan sisäisessä liikenteessä. Raideliikenne on myös merkittävä tekijä ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Ruotsissa rautatiet on avattu kilpailulle vuosia sitten ja ruotsalaiset ovat itse sitä mieltä, että se on ollut hyväksi heidän rautatieliikenteelleen. Ruotsissahan myös valtio satsaa raideliikenteeseen huomattavasti Suomea enemmän. Euroopan parlamentin demariryhmässä ruotsalaiset olivatkin kaikkein voimakkaimmin puolustamassa rautatieliikenteen avaamista kilpailulle. Ruotsissa oli viime vuonna 14 toimilupaa junaliikenteessä – meillä siis vain yksi.

Suomessa Vanhasen punavihreä hallitus tuki kilpailun avaamista, mutta ei jäsenmaiden sisällä. On kuitenkin vaikea tehdä järjestelmää, jossa EU-maiden välillä liikennöivät junat toimisivat kilpailutettuina ja sisällä vanhan monopolin pyörittäminä. Suomessa näin voidaan kylläkin ajatella, koska olemme ikään kuin saari, jonne ei pääse Manner-Euroopasta ilman telinvaihtoa, koska rataleveytemme on itäistä mittaa ja siis erilainen kuin vaikkapa Ruotsissa.

On järkevää, että junalla pääsee ilman hidasteita koko EU:n alueella. Junamatkailun teknisten esteiden poistaminen on tässä tärkeää, mutta tärkeää on myös luoda erilaisia porkkanoita, jotta ihmiset valitsisivat junan henkilöauton sijasta. On paljon puhuttu siitä, että kun liikenteen hintaa määritellään, olisi hintaan laskettava myös ympäristö- ja liikenneonnettomuuskustannukset. Tämä merkitsee sitä, että liikenteen ulkoiset kustannukset on sisäistettävä eli laskettava kustannuksiksi. Tällöin rautatieliikenne tulee selkeästi nykyistä kannattavammaksi ja henkilöautoliikenne kalliimmaksi. Yhteiskunnallisesti tällaiset kustannukset voidaan lisätä mm. autoverona tai polttoaineverona tai käyttömaksuina. 

Toinen porkkana on rautatieliikenteen saaminen entistä joustavammaksi ja nopeammaksi. Sama juna ei ehkä voi olla joustava ja nopea, mutta sitä varten pitää olla nopeat kaupunkien väliset yhteydet, Pendolinot ja Intercity-junat ja niitä täydentämässä lähiliikenteen junat.

Lahden oikorata on antanut Suomen rautateille iloisen piristysruiskeen. Tämä osoittaa, että jos asiakkaan mukaista palvelua luodaan, sitä myös käytetään. VR:n on syytä miettiä yöjunapolitiikkansa. Kannattaa vakavasti harkita Joensuun-Helsingin/Turun yöjunan palauttamista. Se saisi kernaasti kerätä Pieksämäelle vaunuja pohjoisempaakin, mikä tietysti pitkittäisi matkantekoa, mutta yöllä matka-ajalla ei ole väliä. Nythän Joensuuhun ei pääse enää iltakuuden jälkeen eikä lentokonekaan tähän aikatauluongelmaan juuri helpotusta tuo.