UP-Uutispalvelun kolumni marraskuussa 2007

Ydinvoiman lobbausta uhkakuvilla

Euroopan komissio antaa tammikuussa lainsäädäntöesityksensä uusiutuvaa energiaa koskevasta maakohtaisesta taakanjaosta. Esitys perustuu EU:n viime kevään huippukokouksen päätökseen, että vuonna 2020 kulutetusta energiasta 20 % saadaan uusiutuvista energialähteistä.

Suomessa komission tulevaa esitystä on jo arvosteltu eri tahoilla kiivain äänenpainoin. Kriitikot tulkitsevat asian niin, että Suomi pystyy täyttämään uudet velvoitteet vain bioenergian käytön tuntuvalla lisäämisellä, käytännössä polttamalla metsäteollisuuden raaka-aineen savuna ilmaan.

Eräissä puheenvuoroissa EU:n tulevia uusiutuvan energian lisäysvelvoitteita pidetään Suomen kannalta huomattavasti pahempana uhkana kuin maatalouden 141-tukikysymystä.

Tuntuu siltä, että uhkakuvien maalaajat eivät näe metsää puilta. Suomella on toki paljon laajempi uusiutuvien energioiden paletti käytössään kuin pelkkä metsäenergia.

Ja metsistäkin on saatavissa lisäenergiaa ilman, että tukkipuita tarvitsee työntää uuniin. Metsähakkeesta ( energiapuusta, kannoista, latvusmassoista) hyödynnetään tätä nykyä alle 20 %.

Hakkeen käyttö olisi lähes kolminkertaistettavissa. Metsäteollisuuden raaka-ainettakin metsistä on kestävästi saatavissa nykyistä enemmän, sillä metsävarojen käyttöaste on alle 80 %.

Suomi on tänä päivänä metsäteollisuuden ansiosta johtavia uusiutuvan energian maita, mutta palettia on monipuolistettava. Siihen meillä on korkean teknologian, koulutuksen ja osaamisen vuoksi monia muita maita paremmat mahdollisuudet. Merkittävää potentiaalia ja osaamista meillä on bioenergian lisäksi erityisesti tuulivoimassa.

Energiatehokkuutta on myös vara rutkasti parantaa. Tutkimuksen ja tuotekehityksen varoja on satsattava huomattavasti enemmän näille aloille sekä ympäristöteknologioiden kehittämiseen.

Ympäristöteknologian ja puhtaiden energialähteiden osaamisella on kasvavat markkinat, joita EU-päätös edelleen kasvattaa. Tältä osin Suomella on varsin valoisat tulevaisuudennäkymät.

Mutta uusiutuvia energioita koskevassa keskustelussa tämä kaikki on jäänyt lähes tyystin puupulalla pelottelun varjoon. ”Tuhkakuvien” maalailun taustalla on mitä ilmeisimmin maaperän muokkaus uusien ydinvoimaloiden varalle. Selvää kuitenkin on, että rakenteilla olevasta viidennestä ydinvoimalasta ei ole Suomelle apua päästövähennystavoitteiden saavuttamisesta vuoteen 2020 mennessä eikä lisäydinvoima ole pitemmällä tähtäyksellä kestävä energiaratkaisu.

Ydinvoimaan jämähtäminen olisi karhunpalvelus tuleville sukupolville.

Jos lisäydinvoimaan päädytään, investoinnit ovat pois energiatehokkuutta ja uusiutuvia energioita edistäviltä ratkaisuilta. Teknillisen korkeakoulun professori Peter Lund on ilmaissut asian näin:

"Jos Suomi rakentaisi kuudennen ydinvoimalan, yli puolet sähköstämme tuotettaisiin ydinvoimalla. Sähköntuotantorakenteemme yksipuolistuisi merkittävästi, mikä lisäisi tuotannon haavoittuvuutta. Uusiutuvaan energiaan pohjautuvalle sähköntuotannolle ei syntyisi lisämarkkinoita, eikä Suomessa siten muodostuisi kotimarkkinoita uudelle energiateknologialle. Näin Suomen mahdollisuudet päästä osalliseksi nopeasti kasvavista ympäristöteknologian maailmanmarkkinoista heikkenisivät entisestään."