UP-Uutispalvelun kolumni lokakuussa 2007

Suomi ei menetä yhtään meppiä

Euroopan unioni on sanapari, jonka kuullessaan moni kansalainen on valmis uskomaan asioita, joita ei missään muussa yhteydessä uskoisi.

Olin viime viikonvaihteessa Turussa Osaava Nainen –messuilla. Kaksi rouvaa lähestyi Sos.dem. Naisliiton messuosastoa, jossa olin. Naiset pohtivat siinä ikään kuin itsekseen, että kyllähän se EU on varmaan hyvä asia, mutta miksi se aina niin pikkuasioihin tarttuu. He kun olivat kuulleet, että läheiseltä Nesteen asemalta oli pitänyt hävittää pallomeri – EU:n määräyksestä. 

Samana viikonloppuna kerrottiin myös tositarinaa siitä, että päiväkodissa oli otettu käyttöön käytäntö, että kullekin lapselle annetaan vain desi maitoa ruuan yhteydessä - kun sellainen määräys on EU:lta tullut. Tarkemmin selvitettynä asia johtui kunnan säästömääräyksistä, joita päiväkodinjohtaja omassa yksikössään toteutti tällä tavoin.

Jokainen meistä voi löytää samanlaisia tapauksia omasta lähiympäristöstään. Usein takana on se, että vastuuhenkilöt pyrkivät pakenemaan kiusallisia kysymyksiä. On hyväksi todettu keino lausua maaginen lyhenne: EU - ja silloin kysymykset loppuvat.

On vain harmillista, että myös ne, joiden pitäisi oikeasti tietää asioista ja kertoa kansalaisille asioiden oikea tola, menevät EU-mörön taakse. Näin tekevät monet mepitkin. Esimerkiksi Anneli Jäätteenmäki ja muut keskustalaiset puhuvat mielellään siitä, miten suuret maat kiusaavat Suomea. Tämä asioiden esittelytapa on levinnyt myös Suomen nykyiseen hallituksen. Se on mainio tapa sysätä vastuu pois omilta harteilta.

Euroopan unionissa on selkeät menettelytapasäännöt miten päätöksiä tehdään sekä ministereiden kesken ministerineuvostossa että Euroopan parlamentissa. Epäonnistumisissa ministereiden olisi selvitettävä, miksi heidän ajamaansa Suomen näkökulmaa ei ole saatu vietyä läpi. Analysoida asiaa ja miettiä olisiko aika muuttaa taktiikkaa tai strategiaa.

Euroopan parlamentissa asioista päätetään joko yksinkertaisella enemmistöllä tai määräenemmistöllä. Tällöin on tärkeää se, miten suuret ryhmät sosialidemokraatit ja konservatiivit kantansa määrittelevät. Näissä ryhmissä olevien suomalaisten meppien tulee olla riittävän informoituja Suomen tavoitteista, jotta voivat ryhmänsä sisällä asioita edistää.

Viimeisin suuri haloo suurten kiusasta pienille nousi, kun YLE uutisoi, että huippukokouksen alla isot maat uhkaavat pienentää Suomen parlamenttipaikat 10:een. Parlamentin paikkajako on päätettävänä paraikaa kokoontuvassa Lissabonin Eurooppa-neuvostossa.

Parlamentissa asia oli käsittelyssä viime viikolla. Pohjana oli Nizzan sopimus vuodelta 2000 ja siinä hyväksytty laskentamalli ns. alenevan suhteellisuuden malli. Se tuo suurille maille suhteessa vähemmän paikkoja kuin pienille. Suomen paikkamääräksi oli päätetty 13 jo tuolloin vuonna 2000. Parlamentin käsittelyyn tuotiin konservatiivien ryhmästä ehdotus, jossa allekirjoittajina oli saksalaisia, puolalaisia ja espanjalaisia meppejä. Ehdotuksen mukaan vuonna 2014 pitäisi päästä järjestelmään, jossa suuret maat eivät menettäisi suhteessa niin paljon paikkoja kuin nyt valitussa laskentamallissa. Konservatiiviryhmästä esitetty malli olisi tuonut Suomelle 10 paikkaa. Sosialidemokraatit eivät missään vaiheessa tukeneet tällaista esitystä. Eivät myöskään meidän puolalaiset, espanjalaiset tai saksalaiset.

Oli alusta lähtien selvää, ettei tällainen ehdotus saisi niin paljon tukea, että se voisi mennä läpi. Reilusta 600 äänestä esitys sai taakseen noin 150 ääntä. Mutta kuinka monen suomalaisen mieleen kaiken tämän jälkeen jäi vain se, että Suomi menettää ja Suomea sorretaan ?  

Parasta aikaa kokoontuva Eurooppa-neuvosto toivottavasti saa vietyä loppuun perussopimusten uudistamisen eli hyväksyy uudistussopimuksen.

Kaikkien politiikassa mukanaolevien ja tiedottamisesta vastaavien tahojen kannattaa perehtyä sopimukseen tarkoin, koska siinä määritellään mistä asioista EU:ssa päätetään ja miten päätökset tehdään.