Meppiblogi Valtuuskunnan sivuilla 12.10.2007

EU-asioihin vaikutettava ajoissa

Kaikki asiat EU:ssa eivät viime aikoina ole menneet niin kuin Suomessa oli suunniteltu.

EU:n maatalousministerien päätös sokerijuurikastuotannon supistamisesta on kohtalonkysymys sokerin valmistukselle Suomessa. Myös Suomen yhden paikan vähennystä Euroopan parlamentissa on markkinoitu uutena takaiskuna, vaikka parlamentin tulevasta paikkajaosta on käytännössä päätetty jo vuonna 2000.

Parlamentissa oli kuluneella viikolla esillä myös esitys pudottaa Suomen paikkamäärää 10:een, mutta se kaatui kirkkaasti. Hankkeen takana oli puolalaisia, saksalaisia ja espanjalaisia meppejä parlamentin suurimmasta eli konservatiiviryhmästä. Kyseessä oli puhtaasti poliittinen hanke.

Niin sokeri- kuin parlamentin paikkajakopäätöstä on Suomessa uutisoitu osoituksina siitä, että suuret maat jyräävät EU:ssa pienet maat mennen tullen. Tätä harhaanjohtavaa suuret vastaan pienet –näkemystä viljellään mieluusti varsinkin Keskustassa. Mihin sillä mahdetaan pyrkiä? Siihenkö, että ihmiset vähät välittäisivät EU:sta ja eurooppalaisesta yhteistyöstä ? Onhan näet ilmeistä, että jos jatkuvasti tokostetaan, että suuret jyräävät pienet, niin kansalaiset miettivät, miksi ihmeessä siellä EU:ssa ollaan mukana, jos kerran mihinkään ei voida vaikuttaa.

Seuraava EU-vääntö on Suomen oikeudesta maksaa kansallista maataloustukea Etelä-Suomen viljelijöille. Tätä asiaa on vaikea palauttaa suuret-pienet –asetelmaan, sillä mm. Ruotsi ja Tanska vastustavat Suomen maksamaa tukea.

Pääministeri Vanhanen antoi sokeripäätöksen jälkeen ymmärtää, että Suomi muuttaa suhtautumistaan Euroopan komissioon. Vähän samanlaisella uhittelulinjalla on ollut myös ulkoministeri Kanerva.

Panikoinnista ja uhittelusta ei Eurooppa-yhteistyössä tietysti ole mitään hyötyä. Nyt on maatalouden ohella mietittävä miten vaikuttaa Suomi-näkökulmasta muihin isoihin EU-kysymyksiin, myös pitemmällä tähtäimellä.

Sillä vaikuttaminen toki on mahdollista. Siitä on osoituksena vaikkapa juuri maatalous. Lipposen hallitusten aikaan suomalaisen maatalouden etuja pystyttiin ajamaan paremmin kuin nykyisen. Lipposen EU:ssa hankkiman arvostuksen ansiota on paljolti se, että Suomi on tähän saakka pystynyt säilyttämään oikeuden Etelä-Suomen kansalliseen maataloustukeen.

EU-yhteistyössäkin on kysymys ihmisten välisestä yhteistyöstä. Henkilösuhteilla, kasvoista kasvoihin ja suusta korvaan vaikuttamisella on keskeinen merkitys. Näissä asioissa meillä on rutkasti parannettavaa. Olen työskennellyt Euroopan parlamentissa Suomen jäsenyyden alusta saakka ja pannut tämän merkille. Suomalaiset lobbaavat mieluiten toisiaan.

Suomalaiset pyrkivät usein miten vaikuttamaan myös aivan liian myöhään. Tämä taas johtuu siitä, että – hallituksesta riippumatta – Suomen kansallinen kanta muodostetaan myöhään. Suomalaiset eivät yleensä puhu, ennen kuin päätös on tehty – ja silloin se on vaikuttamisen kannalta liian myöhäistä.

Sen paremmin suomalaiset virkamiehet kuin ministeritkään eivät ole oppineet hyödyntämään suomalaisia Euroopan parlamentin jäseniä Suomi-näkökulman ajamisessa. Valitettava tosiasia on, että EU-asioita valmisteleviin suomalaisvirkamiehiin on iskostettu, etteivät he saa olla yhteydessä meppeihin. Vaikka mepit ovatkin parlamentissa järjestäytyneet poliittisiin ryhmiin eikä maittain, meistä suomalaismepeistä olisi kyllä polkaistavissa asiakohtaisesti pystyyn Suomi-puolue.

Mutta kun siitä Suomi-näkökulmasta ei useinkaan saa mitään infoa, ainakaan ajoissa.