Rautatieläisen kolumni 6.10. 2006

Väärin sammutettu

Suomen EU-puheenjohtajakaudelta ei isoissa jäsenmaissa etukäteen suuria odoteltu. Puhuttiinpa suorastaan siirtymäkaudesta ennen tammikuussa alkavaa Saksan puheenjohtajuutta.Toisin kävi. Suomi joutui heti kättelyssä setvimään puheenjohtajamaana Libanonin kriisiä. Kun muu Suomi lomaili, hikoiltiin ulkoministeriössä Erkki Tuomiojan johdolla kriisin kimpussa. Maratonharrastuksesta oli ulkoministerille taatusti hyötyä, kun hän sukkuloi neuvottelemassa pitkin Eurooppaa ja Lähi-itää. Virkaiältään Euroopan kokenein ulkoministeri onnistui vaativassa tehtävässä. Hän sai EU-maat puhaltamaan yhteen hiileen, vaatimaan sodan lopettamista ja osapuolten sitoutumista tulitaukoon. Yhtenäisellä EU:lla on iso rooli siinä, että sotiminen loppui, YK:n lipun alla toimivat rauhanturvaajat varmistavat rauhaa ja Libanonin jälleenrakennus on käynnistynyt.

Kun EU-maat neuvottelivat Tuomiojan johdolla Libanonin kriisistä, Suomenkin mediassa oli alkuunsa epäilyjä hänen onnistumisestaan. Mutta onnistumista on toki myöhemmin kiitelty kautta linjan. Myös kansalaiset ovat mielipidekyselyissä olleet – harvinaista kyllä – varsin tyytyväisiä Tuomiojan toimintaan Libanonin kriisin yhteydessä.

Mutta kaikkia ei Lähi-idän rauhoittuminen ole miellyttänyt – se kun sattui tapahtumaan pienen, syrjäisen jäsenmaan eli aivan ”väärän” maan johdolla. Ranskan presidentti Jacques Chirac otti ulkoministeri Tuomiojan omaperäiseen tapaansa tulilinjalle. Kritiikin taustalla on se, että Ranskan ja presidentti Chiracin tavoitteena oli ottaa kriisin ohjat omiin käsiinsä – ja kerätä siitä mainetta ja kunniaa. Ranska ehätti alkuunsa lupaamaan Libanoniin 2000 sotilasta turvaamaan rauhaa. Tavoitteena oli myös, että rauhanturvajoukot toimivat kokonaisuudessaan Ranskan johdolla.

Mutta YK:n turvallisuusneuvosto päätti, että rauhanturvaoperaatio toteutetaan YK:n lipun alla, maailmanjärjestön johdolla. Tästä suivaantuneena Ranska lupasi lähettää Libanoniin vain 200 sotilasta. EU-tutkija Teija Tiilikaisen mukaan Chirac yrittää kritiikillään peittää sitä, että Ranskalla on pallo hukassa Libanonissa – mistä hän syyttää Suomea. ”Johtajuuden ottaminen tilanteissa, joissa suurilla jäsenmailla on vahvaa pyrkimystä omaan sooloiluun ohi yhteisten kantojen, on usein raskas taakka pienelle jäsenmaalle”, Tiilikainen kirjoittaa.

Libanonin kriisin rauhoittaminen antaa toiveita myös rauhalle ja vakaudelle koko Lähi-idässä. Tuomiojan mukaan juuri EU on se toimija, joka voi tehdä eniten Israelin ja palestiinalaisten rauhanprosessin elvyttämiseksi. Merkkejä elpymisestä on jo näkyvissä.

Lähi-idän lisäksi Suomen puheenjohtajakauden lopulle riittää haasteita myös EU:n ja Venäjän suhteissa. Etukäteen Suomen kaudelle asetettiin suurimmat odotukset juuri Venäjä-yhteistyön kehittämiseksi. Tältä osin yksi tärkeimpiä kokouksia on 20. lokakuuta Lahdessa pidettävä epävirallinen EU-huippukokous, jonka teemana on energia. Myös Vladimir Putin saapuu Lahteen – presidentti Halosen kutsusta.

Riitta Myller , Euroopan parlamentin jäsen (sd)