UP-uutispalvelun kolumni toukokuussa 2006

Päästökauppa palvelemaan tarkoitustaa

EU:n päästökaupan ensimmäisen vuoden tulokset eivät ole mitenkään mairittelevia. Järjestelmää sinänsä ei voi epäonnistuneeksi tuomita, mutta rukattavaa siinä on rutkasti. Päästökaupan ensimmäinen kausi päättyy ensi vuonna. Jäsenmaiden on ilmoitettava komissiolle päästöoikeuksien jakosuunnitelmansa seuraavaa kautta varten ( 2008-2012) kesäkuun loppuun mennessä.

Päästökaupalla pyritään hillitsemään ilmastonmuutosta ja saavuttamaan niin Kioton ilmastosopimuksen kuin EU:n omat tavoitteet päästöjen vähentämiseksi. Järjestelmän piiriin kuuluvat yli 20 MW:n energiantuotantolaitokset sekä osa energiavaltaisesta prosessiteollisuudesta (mm. paperi- ja kartonkiteollisuus), mutta ei esim. liikenne, maatalous ja talokohtainen lämmitys. Kaikille päästökaupan piirissä oleville laitoksille on määrätty päästökatto ja niiden on haettava luvat kasvihuonekaasupäästöilleen. Laitosten on noudatettava päästörajoja. Jos rajat ylittyvät, on joko vähennettävä päästöjä tai ostettava markkinoilta lisää päästöoikeuksia. Jos päästöoikeuksia taas jää käyttämättä, ne voi myydä.

EU:n päästökauppajärjestelmän tavoitteena oli, että päästöjä vähennetään siellä, missä se on mahdollisimman kustannustehokasta. Järjestelmää on perusteltu sillä, että sen avulla on mahdollista saavuttaa Kioton tavoitteet kolmanneksen halvemmalla kuin ilman sitä. Komission hiljattain julkistamat 21 maan hiilidioksidipäästöt viime vuodelta osoittavat, että todelliset päästöt ovat huomattavasti jaettuja päästöoikeuksia pienemmät. Suomen päästöt alittivat sallitut noin neljänneksellä.

Päästökauppajärjestelmästä päätettäessä käytiin kovaa kiistaa siitä, miten päästöoikeuksien alkujako yrityksille toteutetaan: ilmaiseksi vai huutokaupalla, jolloin hinta olisi määräytynyt markkinoiden arvion mukaan. Suomi ja suomalainen teollisuus olivat ehdottomasti ilmaisen alkujaon kannalla. Näyttää ilmeiseltä, että ilmainen ja liian avokätinen lupien jako on syynä päästökaupan tämänhetkiseen ongelmatilanteeseen. Merkittävän suomalaisen päästökauppoja välittävän firman johdosta arvioitiin keväällä, että Suomessa ei olisi yhtäkään firmaa, joka ei spekuloisi päästökaupalla.

Toiselle kaudelle valmistautuessa päästölupien määrä on otettava tarkkaan syyniin. Jos lupia jaetaan liikaa, koko järjestelmältä putoaa pohja pois, eikä päästöjä saada vähenemään. Monelta suunnalta onkin onneksi jo kuulunut kaavailuja päästöoikeuksien vähentämiseksi ja huutokaupallakin on kannattajansa. Monilla tahoilla on kannatettu myös päästökauppakauden pituuden jatkamista esim. 10 vuoteen.

Tuntuvia päästövähennyksiä on saatava aikaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi – ja nopeasti. Päästökauppajärjestelmä on vain yksi keino, mutta siitä on saatava tehokas taloudellinen ohjausmenetelmä, jolla yrityksiä patistellaan päästöjen vähennyksiin. Puhtaammat teknologiat, energiatehokkuus ja energiansäästö eivät saa jäädä päästökauppakiistelyn varjoon. Järjestelmä on saatava sellaiseen kuntoon, että investoiminen saastuttamisen vähentämiseen on kannattavampaa kuin päästöoikeuksien osto. Kustannusten laskun on tunnuttava myös kuluttajien kukkarossa

Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä on vaatinut, että päästövähennystilanne otetaan tarkkaan syyniin ennen kesälomia.