Kolumni Sinutellen-lehdessä vappuna 2006

Hyvinvointipalvelut pidettävä julkisessa kontrollissa

Euroopalla on yhteinen huoli. Lapsia syntyy vähän ja Eurooppa harmaantuu. On hyvä, että ihmisten elinikä nousee ja vielä parempi, jos ikääntyminen tapahtuu hyvissä voimissa. Kansantalouden kannalta on kuitenkin valmistauduttava kasvaviin terveydenhuoltokustannuksiin, jotta taataan kaikille mahdollisimman hyvä vanhuus myös silloin, kun omat voimat eivät enää kanna arkiaskareissa.

EU:lla ei ole yhteistä terveydenhuoltopolitiikkaa. Asiat ratkaistaan jokaisessa maassa omien päätösten mukaan. EU:lla on kuitenkin yhteisiä suuntaviivoja ja keskustelua, miten mahdollisimman hyvin tulevaisuuteen voitaisiin varustautua. EU-maat pyrkivät oppimaan niiden maiden käytännöistä, jotka ovat onnistuneet kustannustehokkaasti ja inhimillisesti ratkaisemaan terveydenhuoltoon liittyviä asioita. Suomi ja muut Pohjoismaat ovat olleet monelle maalle esimerkkinä julkisista sosiaali- ja terveydenhoitopalveluista. Tiedämme toki itse, että meillä on omia ongelmia ja omia puutteita. Onnistumisemme on ehkä ollut siinä, että olemme kyenneet tarjoamaan kaikkien kansalaisten saataville julkisia hyvinvointipalveluja.

Tällä hetkellä päätöksenteossa oleva EU:n palveludirektiivi on aiheuttanut paljon keskustelua mm. siitä, tarkoittaako se meidän sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämistä. Sitä se ei tarkoita. Jokainen maa päättää edelleen itse, miten se hyvinvointipalvelut kansalaisilleen tarjoaa. Suomessa on omin valtiollisin ja kunnallisin päätöksin hyvin iso osa hyvinvointipalveluista yksityistetty. Yksityiset palvelut voivat olla aivan yhtä hyvä kuin julkisetkin. Tärkeää on, että palvelujen laatu ja saatavuus ovat julkisessa eli demokraattisessa kontrollista ja päätöksenteossa. Palvelujen pitää olla myös laadukkaita ja kustannustehokkaita.

EU:lla on sen sijaan sovittu oikeus tehdä lainsäädäntöä liittyen kansanterveyteen. Tällaista ovat esim. säädökset siitä, minkälaisia lisäaineita elintarvikkeisiin voidaan lisätä. EU:n tasolla tehtävät terveyspoliittiset päätökset eivät kuitenkaan kerro minkälaisia terveydenhoitojärjestelmiä tulee kehittää, vaan ennemminkin, miten terveys eri päätöksissä pitää huomioida.

EU:n perustuslakisopimuksessa ihmisen terveyden suojelun mahdollisimman korkea taso on asetettu unionin keskeiseksi tehtäväksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että EU:sta tulisi ylilääkäri ja terveystarkastaja kertomaan mitä kussakin jäsenmaassa eri tilanteissa olisi tehtävä. Suomessakin olisi kuitenkin hyvä oppimismielessä tarkastella myös muiden maiden järjestelmiä. Pienten lasten vanhemmat saattaisivat innostua mallista, jossa sairasta lasta ei tarvitse raahata terveyskeskukseen vaan lääkäri tulee kotiin.

Perussopimuksen mukaan terveyden suojelun mahdollisimman korkea taso on varmistettava kaikissa yhteisön politiikan määrittelyissä ja toteuttamisessa. Terveydensuojelun tulee olla läpäisyperiaatteena kaikissa päätöksissä. Samanlainen läpäisyperiaate on myös ympäristönsuojelussa. Terveys ja ympäristö kulkevatkin lähes aina käsikkäin. EU:n ympäristötoimintaohjelmassa on ympäristö- ja terveys otettu painopistealueeksi. Ilman epäpuhtauksien vähentämisellä ja haitallisten kemikaalien kieltämisellä on suora yhteys ihmisten sairastavuuteen.

Riitta Myller , Euroopan parlamentin jäsen