Kolumni Motiivi-lehdessä, huhtikuu 2006

Juorujournalismia vai tiedonvälitystä

Euroopan unionin päätöksentekoa arvostellaan siitä, että asioista ei keskustella julkisuudessa jo valmisteluvaiheessa ja päätöksiä tehdään suljettujen ovien takana. Kritiikki koskee erityisesti jäsenmaiden hallitusten edustajista koostuvaa neuvostoa, EU:n merkittävintä lainsäädäntö- ja päätöksentekoelintä.

Tähän kritiikkiin on yhtynyt myös Euroopan parlamentti. Sen mielestä on väärin, että neuvosto kokoontuu suljetuin ovin lainsäätäjänä toimiessaan ja on kehottanut pitämään ne kokoukset julkisina.

Suomi on jo päättänyt, että heinäkuussa alkavalla Suomen EU-puheenjohtajakaudella neuvoston toiminnan avoimuutta lisätään tuntuvasti. Tavoitteena on mm. välittää neuvoston istuntojen julkiset osuudet internetissä.

Suomen päätös ei kuitenkaan koske kuin meidän puheenjohtajakauttamme. EU:n perustuslakisopimus parantaisi tilannetta pysyvästi. Se mahdollistaisi mm. toimittajien pääsyn seuraamaan miten päätökset neuvoston kokouksissa syntyvät.

Euroopan parlamentissa päätöksenteko on ollut aina täysin avointa. Toimittajat ovat voineet seurata myös valiokuntien kokouksia. Avoimuudesta ei silti aina tunnu olleen heille apua päätöksenteon taustoittamisessa ja asiakokonaisuuksien ymmärrettäväksi tekemisessä. Merkitsevien asioiden uutisoinnin sijaan tyydytään turhan usein kohu-uutisiin. Arvostetutkin tiedotusvälineet niin Suomessa kuin muualla EU-maissa ovat hanakasti tarttuneet milloin mihinkin "väärinkäytökseen".

Parlamentin sisällä on myös edustajia, jotka tietoisesti ruokkivat toimittajia vuodattamalla näitä ns. "väärinkäytöksiä" - saattaen koko parlamentin työn epäilyksen alaiseksi. Viime kaudella muuan itävaltalainen meppi taisi tehdä eräänlaisen ennätyksen. Hän vahti edustajien kirjautumista parlamenttiin kameran kanssa, ja "paljasti" edustajia, jotka eivät hänen mielestään olleet oikeasti työssä. Laatimiaan ”paljastuslistoja” hän toimitti eri maiden toimittajille. Suomessakin julkaistiin useissa lehdissä listoja edustajista, jotka tämän ”paljastajan” mukaan olivat ottaneet päivärahan, vaikka eivät olleet osallistuneet kokouksiin. Kukaan ei tarkistanut tietojen paikkansa pitävyyttä, eikä myöskään sitä mikä motiivi yksittäisellä edustajalla oli ryhtyä moiseen.

Tällaiset tarinat menevät kuitenkin hyvin läpi. On totta, että parlamentin toimintakäytännöissä on paljon parantamisen ja kritiikin aihetta. Mepit itse - etenkin pohjoismaiset - ovat vuosikausia vaatineet selkeitä sääntöjä ja ”läpinäkyviä” työolosuhteita parlamentin jäsenille. Sellaisia, jotka eivät jätä varaa epäkohtien paisuttelulle ja työn vääristelylle. Työ on tuottanut jo pikkuhiljaa tulosta.

EVA:n kyselyssä suomalaiset pitävät EU:n toiminnan avoimuuden lisäämistä yhtenä Suomen tulevan puheenjohtajuuskauden tärkeimmistä tehtävistä. Sitä Suomi on ilmoittanut pyrkivänsä tekemään. Toivottavasti ”vallan vahtikoira”, media pyrkii osaltaan hyödyntämään sitä vastuullisesti perustellun kriittisesti – ja perustehtäväänsä tiedonvälitystä unohtamatta. Tavoitteena raportoida EU:n päätöksenteosta ymmärrettävästi ja kiinnostavasti.