Kolumni Motiivi-lehdessä 16.5.2005

Arkipäiväinen juttu

Euroopan unioni on monille normaaliarkea eikä herätä kummoisiakaan tunteita -puolesta tai vastaan. Mutta aina välillä mediassa rävähtää kohu jostain yksittäisestä direktiivistä. Kuten tervasta.

Tervalla elämöitiin yksi kesä. Sitä ennen oli hekumoitu makkaralla - käristemakkara kun oli kuulemma EU:n kieltolistalla. Makkarasta selvittiin julistamalla koko asia mätäkuun jutuksi.

Tervassa onkin enemmän asiaa. EU:n tavoitteena on mm. "huolehtia mahdollisimman hyvästä kansanterveyden ja ympäristönsuojelun tasosta". Sen vuoksi hyväksyttiin aikoinaan peiteainedirektiivi. Terva on peiteaine ja kuuluu siksi lain piiriin. Tarkoitus on varmistaa, että EU:n alueella olevat peiteaineet on tutkittu ja turvallisiksi osoitettu ennen kuin niiden myynti sallitaan.

Tervan tuottajat ovat sitä mieltä, että tervaa ei tarvitse tutkia. Se on luonnontuote eikä siten voi olla haitallista. Näin varmasti onkin suomalaisen puutervan osalta. Mutta tervaakin on monta lajia.

Tervan osalta varmasti päästään kaikkia tyydyttävään ratkaisuun, ennen kuin sen markkinoinnin poikkeuslupa päättyy ensi vuoden syksyllä.

Suuria tunteita on viime aikoina herätelty myös uutisoinnilla rakennusten energiatehokkuustodistusten käyttöönotosta. Median kautta on levitetty käsitystä, että kotitalouksille on tulossa joku uusi maksu paperista, joka kertoo asunnon energiankulutuksesta.

Kysymyksessä on todellinen asia, mutta uutisointi harhaanjohtavaa.

Kyseessä on yksi keino, jolla pyritään hillitsemään kasvihuoneilmiötä. Rakennusten osuus energiankulutuksesta on 40 %. Tätä osuutta halutaan pienentää vaatimalla entistä tehokkaampaa energiankäyttöä. Direktiiviä sovelletaan uudis- ja korjausrakentamiseen, ja se luo pohjan rakennusten energiatehokkuuden määrittelemiselle EU:n alueella. Jäsenvaltiot soveltavat direktiiviä omien olosuhteidensa mukaan. Suomessa valmistellaan par’aikaa suomalaisia sovellutuksia.

Monet EU:n tasolla päätettävät asiat tulevat kansalaisille tietoon juuri tällaisina tunteen purkauksina. Yksittäiset asiat irrotetaan kokonaisuudesta, ja todellinen tieto asioiden syy- seuraussuhteista ohitetaan.

nnen kuin EU:ssa ratkaistaan mitään asioita, ne on käsitelty jäsenmaiden omissa päätöksentekoelimissä. Eduskunnan valiokunnat käsittelevät direktiivit, ja antavat toimintaohjeet direktiivien sisällöstä neuvotteleville ministereille ja virkamiehille. Jäsenvaltioiden ohella lainsäädäntövaltaa käyttää Euroopan parlamentti. Jäsenmaita edustava neuvosto ja kansalaisia edustava parlamentti laativat yhdessä EU:n lainsäädännön sisällön.

J otkin asiat vaikuttavat suomalaisittain kummallisilta - jopa huvittavilta - mutta asioilla on yleensä perustelunsa. Keskustelukulttuurissamme on parantamista, että myös EU:n tasolla päätettävistä asioista keskustellaan jo silloin, kun asia on valmistelussa hallituksessa ja eduskunnassa. Uusi perustuslakisopimus antaakin tähän paremmat mahdollisuudet, kun EU:n päätöksenteosta tulee entistä avoimempaa. Eli kansalaisilla on oikeus tietää, mitä heidän edustajansa tekevät ja päättävät. Tämä demokratiavaje on koskenut neuvostoa eli hallituksia. Euroopan parlamentin päätöksenteko on ollut avointa ja kansalaisten seurattavissa. Lainsäädännön sisällöstä kertominen vain ei juuri näytä tiedotusvälineitä kiinnostavan.

Perustuslain myötä sana direktiivi muuten jää historiaan ja tulevaisuudessa puhutaan selkokielisemmin eurooppalaisesta lainsäädännöstä.