Kolumni Demarissa 16.5.2005

Politiikan keinot

Strasbourgin katuvilinässä silmiini sattuu pieni tarrajuliste, jossa kysytään: Teetkö työtä pörssille?

Saksassa SPD:n puheenjohtaja Münterfering varoittelee sosiaalista omaatuntoa vailla toimivista kasvottomista ulkomaisista sijoittajista, ja sosialidemokraattinen liittokansleri Schröder etsii uusia keskustelukumppaneita kapitalismikriitikoista. Newsweek-lehti on jopa saanut aiheen kirjoittaa, että Saksan SPD hakee nyt vastauksia politiikan kysymyksiin sosialismista.

Saksan SPD:n kurssia kohti kapitalismikritiikkiä ovat vauhdittaneet puoleen menetykset eri osavaltioiden vaaleissa. Parin viikon kuluttua ovat kohtalon vaalit. Lähes ikuisesti sosialidemokraattisena pysyneessä Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa sosialidemokraateilla on ollut vaikeuksia saada oma väkensä liikkeelle. Osavaltio on tärkeällä Ruhrin teollisuusalueella, joka menettää tuhansia ja tuhansia työpaikkoja kasvottomien markkinoiden edessä. Kapitalismin kritiikillään SPD pyrkiikin ennen muuta valamaan uskoa omaan kannattajakuntaansa siitä, että edelleen kannattaa äänestää, politiikalla voidaan edelleen vaikuttaa todellisiin asioihin kuten työpaikkojen pysymiseen Saksassa.

Kaikkialla kehittyneissä länsimaissa ollaan ymmällään siitä, mitä politiikka voi tehdä kun globaalit markkinavoimat siirtävät tuotantoa jopa yhdessä yössä mantereelta toiselle. Wärtsilän alsassilaiset työntekijät kävivät reilu vuosi sitten hakemassa apua meiltä suomalaisilta sosialidemokraattisilta mepeiltä, kun yhtiö siirsi tuotantonsa Italiaan. No, me poliitikkoina emme voineet tälle enempää kuin sillekään, että Wärtsilä veti toimintansa pois Turusta.

Poliitikkojen vastaus globaaliin maailmantalouteen on ollut se, että on toimittava yhdessä EU:ssa, YK:ssa ja WTO:ssa - näin saadaan pääomalle pelinsäännöt, jotka ottavat huomioon myös ihmisen ja ihmisen tarpeet kasvottoman rahan edessä. Toinen tapa vastata on ollut se, että pitää satsata osaamiseen, uusiin innovaatioihin ja olla parempia kuin kilpailijat. Yritysjohtajat sanovat, että pitää juosta kovemmin kuin globaalit kilpailijat. Tämä viesti on luonnollisesti osoitettu työntekijöille.

Nämä selitykset kuulostavat sanojankin korvissa ontoilta viimeistään silloin, kun kuuntelee Ylöjärven Perloksen työntekijöitä. Ylöjärven tuotanto on ollut kannattavaa, ja työntekijät ovat joustaneet työaikojen suhteen. Tästä huolimatta 600 henkilön työpaikka lakkautetaan ja siirretään Kiinaan, jotta tuotto olisi vieläkin suurempi.

Siis, teemmekö työtä pörssille? Sieltä rahastaville, koko ajan ahneemmiksi ja ahneemmiksi käyville sijoittajille? Tähän kysymykseen on länsimaisten sosialidemokraattien kyettävä vastaamaan, jos haluamme, että kansalaisten luottamus demokratiaan säilyy.

Me 70-lukulaiset, jotka olemme lukeneet marximme, olemme selvillä siitä, että talous määrittelee politiikan. Onko tästä havainnosta mahdollisuus löytää uutta sisältöä sosialidemokraattiseen politiikkaan myös nyt, kun olemme keskellä maailmalaajuisten markkinavoimien kilpailua yhä suuremmista ja suuremmista voitoista pääomalle? Miten kovaa työntekijöiden pitää juosta, jotta pysyy edes paikallaan?

On selvää, että työväenliikkeen ja ammattiyhdistysliikkeen tulee entistä voimakkaammin löytää liittolaisia maailmalaajuisista toimijoista. Yhteistyölle on saatava myös sellaista sisältöä, joka kykenee haastamaan globaalin kapitalismin kasvottomuuden.