UP-kolumni 10.1.2003

Hyvää vuotta 2003

Meillä on ollut koko vuoden vaihteen ja alkuvuoden mieluumminkin arkitinen kuin pelkkä pohjoinen ulottuvuus. Itä-Suomessa elohopea on kiipeillyt jopa yli -40 asteen. Autojen ja putkien lisäksi myös inhimillinen toiminta on jäässä. Näillä keleillä tietää, että sijainnilla ja sijainnilla on eroja.

Niin kutsuttu pohjoinen ulottuvuus on ollut Euroopan unionin työlistalla jo useamman vuoden ajan. Pohjoisen ulottuvuuden politiikan tavoitteena on ollut tuoda EU:n politiikkaan sellaiset uudet asiat, jotka ovat tärkeitä EU:n edellisen, pohjoisen, laajenemisen jälkeen.

Onkin aika saada kunnolla liikkeelle pohjoiseen ulottuvuuteen liittyvät asiat, kun jo parin vuoden kuluttua meidän on luotava jälleen uusi, EU:n itäinen ulottuvuus, tulevien jäsenmaiden mukaanaan tuomien uusien haasteiden vuoksi. Eteläinen ulottuvuus eli yhteistoiminta Välimeren alueella sekä läntinen ulottuvuus, yhteistoiminta Antlantin yli, ovat olleet EU:n asialistoilla jo kauan.

Pohjoisen ulottuvuuden politiikan konkreettisia toimia on ollut yhteistoiminnan kehittäminen EU:n ja Venäjän välillä. Jonkinmoisia askelia on saatu esimerkiksi Itämeren suojelun alueella ja energiayhteistyössä. Aivan alkuaan yhteistyön kipupisteinä ovat olleet samat asiat kuin vielä tänäkin päivänä. Rajamuodollisuudet EU:n ja Venäjän eli Suomen ja Venäjän välillä takkuilevat ja jonoja riittää Suomen puoleisilla raja-asemilla kilometritolkulla.

Ensimmäiset rahat EU:n Venäjälle suunnatuista Tacis -rahoista ohjattiin raja-asemien kapasiteetin parantamiseen. Voisi siis olettaa, että jonojen tekniset syyt olisi jo saatu pois päivä järjestyksestä.

Euroopan parlamentti käsittelee ensi viikon istunnossa ensimmäistä kertaa EU:n pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa omana kohtanaan. EU:n komissio antaa parlamentille tilannetiedotuksen ja parlamentti esittää näkemyksensä tähän astisista saavutuksista ja siitä, miten EU:n pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa olisi tulevaisuudessa vietävä eteenpäin.

Parlamentin tulee omassa vastauksessaan paneutua pohjoisen ulottuvuuden kaikkiin osa-alueisiin. Sen on paneuduttava niihin kysymyksiin, jotka liittyvät EU:n alueisiin eli suoraan Suomeen ja Ruotsiin, sekä niihin erityiskysymyksiin, joita EU:n raja-alueilla on.

EU:n alueisiin liittyviä kysymyksiä ovat mm. ilmastosta johtuvat erot, jotka tulee ottaa huomioon maatalouspolitiikan tulevissa ratkaisuissa. Samoin on huomioitava harvasta asutuksesta ja pitkistä välimatkoista johtuvat erot, joilla on merkitystä tulevissa aluepolitiikan ratkaisuissa.

Suomi on tärkeässä paikassa ajatellen EU:n Venäjä-politiikan toteuttamista. Tanskan puheenjohtajuuden päätteeksi laaditussa Kööpenhaminan huippukokouksen loppuasiakirjassa todettiin, että Eurooppa-neuvosto rohkaisee ja tukee rajat ylittävää ja alueellista yhteistyötä. Tähän pyritään muun muassa tehostamalla liikenteen infrastruktuuria sekä asiaankuuluvia välineitä naapurimaiden kanssa ja niiden välillä, jotta alueiden mahdollisuuksia voitaisiin kehittää täysimäämääräisesti.

Rekkaliikenteen ohella toinen huomiota vaativa liikennöintimuoto on meriliikenne. Viimeistään viime vuoden lopulla Espanjan rannikolla sattuneen Prestige -aluksen suunnattomiin mittoihin nousseiden öljytuhojen pitäisi herättää kaikki tahot vaatimaan heikkokuntoisten alusten liikennöintikieltoa kaikilla merialueilla. EU:n päätöksiin täytyy saada myös Venäjä mukaan. Suomenlahti on varsin haavoittuva ja jos Prestige -onnettomuus, tai vaikkapa pienenpikin sellainen olisi tapahtunut siellä, olisi tuho ollut täydellinen. Pyrkimys kehittää liikennettä entistä nopeammaksi ja joustavammaksi on oikea, mutta sen on tapahduttava ympäristönäkökulmat huomioon ottaen. Tästä pitää olla valmiita myös maksamaan.