|
|
|
|
||||||||
| |
|
|
||||||||
|
|
||||||||||
| |
|
|
|
|
|
|
||||
|
|
||||||||||
|
|
TSL:n opintojärjestön ja apj:n seminaari, ”EU muutoksessa”, Savonlinna, 29.10.2005 EU tarvitsee uudet pelisäännöt – EU:n perustuslakisopimuksen meneillään oleva harkinta-aika kannattaa hyödyntää jäsenmaissa huolellisesti. On palattava peruskysymysten äärelle: mihin Euroopan unionia tarvitaan, vai tarvitaanko sitä. – Jos ja kun tullaan siihen tulokseen, että EU:ta tarvitaan, on pohdittava miten sen tulisi toimia toimiakseen nykyistä paremmin. Siksi on tärkeää selkiyttää jäsenvaltioiden ja EU:n toimivallan rajat. Perustuslakisopimus selkiyttäisi rajat hyvin. – EU:n demokratiakoneisto yskii tätä nykyä pahan kerran – selkeiden pelisääntöjen puutteen vuoksi. Toiminnan takkuileminen osoittaa, että nykyinen 25 maan unioni ei voi toimia 1950-luvulla kuudelle jäsenmaalle luotujen pelisääntöjen puitteissa. Myös avoimuudessa ja demokratiassa on pahoja puutteita. EU tarvitsee perustuslakisopimuksen, joka poistaisi näitä puutteita ja unioni toimisi paremmin, tehokkaammin ja avoimemmin. – Yksi osoitus selkeiden pelisääntöjen puutteesta on sisämarkkinakomisaari McCreevyn hyökkäys ay-oikeuksia ja koko pohjoismaista hyvinvointimallia vastaan. Perustuslakisopimuksen pelinsääntöihin sisältyvät myös eurooppalaiset perusoikeudet, mm. yhdistymisvapaus ja lakko-oikeus. – Perustuslakisopimus on jo ratifioitu 14:ssa EU:n 25 jäsenmaasta. Lopuillakin mailla pitää olla oikeus ja velvollisuus sanoa sanansa perustuslaista huolimatta kahden maan kielteisistä kansanäänestyksistä.
|
|