UP-kolumni 29.7.2004

Eurooppalainen päätöksenteko tarvitsee vahvaa yhteisöllisyyttä

Euroopan unionin vallankäytön keskeinen kysymys liittyy yhteisöllisyyden ja hallitustenvälisyyden väliseen suhteeseen. Komissio ja parlamentti edustavat eurooppalaista päätöksentekoa korostavaa mallia kun taas neuvosto nojaa jäsenvaltioiden hallituksiin ja sitä kautta kansalliseen edustuksellisuuteen. Viime vuosikymmenen aikana voimaan saatetut unionin perussopimusten muutokset ovat suosineet yhteisöllisyyden vahvistumista, mutta on syytä varautua myös toisenlaiseen kehityskulkuun.

Yhteisöllisyyden ja hallitustenvälisyyden näkökulmasta on perusteltua tarkastella myös kesäkuun eurovaalien tulosta. Vaalit eivät tuoneet merkittäviä muutoksia jo vakiintuneiden poliittisten ryhmien välisiin voimasuhteisin. Erot edellisten vuoden 1999 vaalien tulokseen pysyivät vähäisinä. Euroopan kansanpuolue (EPP-ED) - suomeksi konservatiivit - säilytti paikkansa suurimpana ryhmänä sosialidemokraattien (PES) pysyessä yhtä selvänä kakkosena. Liberaaliryhmä kasvatti jonkin verran etumatkaansa vaaleissa heikohkosti menestyneisiin vihreisiin ja laitavasemmistoon, mutta jäi silti yli puolta pienemmäksi kahteen suurimpaan ryhmään nähden.

Vaalitulosta enemmän parlamentin voimasuhteisiin on vaikuttamassa ryhmien välinen ja sisäinen liikehdintä. Liberaaliryhmän pohjalle rakentunut uusi keskustaryhmä (ALDE) on saanut pääosan uusista jäsenistään kansanpuolueen listoilla valituista Ranskan UDF-puolueen ja eräistä Italian kristillisdemokraattien edustajista. Suomalaisten kannalta on tietysti kiinnostavaa kysyä, miten suomen keskustalaiset pärjäävät entistä liittovaltiomyönteisemmässä liberaaliryhmässä. Onko tämä se porukka, jonne Suomen keskustaa äänestäneet halusivat valtakirjansa luovuttaa

EPP:stä eronneiden loikka vahvistaa liberaalien asemaa, mutta olennaisempaa on tarkastella siirtymän vaikutusta kansanpuolueen ryhmään, jonka sisälle brittikonservatiivit ovat jo aiemmin muodostaneet oman euroskeptisen joukkonsa. Kun EPP nyt menettää euromyönteistä väkeään vahvistuu EU-vastaisten voimien asema ryhmän sisällä.

Europarlamentin vallankäytön kova ydin on lainsäädännön yhteispäätösmenettelyssä eli neuvoston kanssa tasavertaisessa vallassa säätää sisämarkkinoita, esimerkiksi kuluttajansuojaa, koskevia lakeja. Voidakseen käyttää tätä valtaansa parlamentin on saatava kokoon ehdoton enemmistö näkemystensä tueksi. Ilman tätä 367 äänen enemmistöä parlamentti ei voi muuttaa neuvoston yhteistä kantaa.

Kansallisten intressien voimistuessa europarlamentissa tarve saada kokoon ehdoton enemmistö pakottaa ennen pitkää europarlamentin integraatiomyönteiset voimat aiempaa tiiviimpään yhteistyöhön. Tämän yhteistyön luomisessa suurten ryhmien puheenjohtajilla on oma erityinen vastuunsa. Yhteistyötä saattaa ennakoida ryhmien välinen sopimus parlamentin puhemiehen tehtävän jakamisesta alkaneella vaalikaudella.

Sosialidemokraateilla on suurena ja yhtenäisenä ryhmänä etulyöntiasema vaikuttaa myönteisesti aidon eurooppalaisen yhteistyön syventämiseksi. Vahva ja toimintakykyinen Eurooppa on joka tapauksessa edellytys sosialidemokraattisten tavoitteiden saavuttamiseksi, jotta sosiaalinen Eurooppa ei joutuisi markkinoiden Euroopan jyräämäksi.