Karjalaisen kolumni 26.7.2004

Työ jatkuu laajentuneessa parlamentissa– edessä uusia suuria haasteita

Uusi laajentuneen Euroopan parlamentti kokoontui kuluneella viikolla ensimmäiseen istuntoonsa. Asialistalla oli parlamentin järjestäytyminen, puheenjohtaja- varapuheenjohtajavaalin lisäksi myös muun muassa valiokuntien jäsenyyksistä päättäminen. Näillä tärkeillä henkilöratkaisuilla, joihin vaalitulos luonnollisesti heijastui, luodaan puitteet parlamentin työlle, kun se syyskuussa lomakauden jälkeen pääsee lainsäädäntötyön ja muiden asiakysymysten kimppuun.

Asetin omaksi tavoitteekseni jatkaa työtä ympäristövaliokunnassa, joka on aivan keskeisessä asemassa parlamentin lainsäätäjäroolin näkökulmasta arvioituna. Ympäristövaliokunta on ollut parlamentin työllistetyin valiokunta eikä sen taakkaa kevene varmasti jatkossakaan. Syksyn kuluessa valiokunnan käsittelyyn on tulossa monia tärkeitä elinympäristöömme vaikuttavia säädöksiä kuten kemikaaleja koskeva asetus sekä pohjavesien laatua turvaava direktiivi. Valiokuntapaikan varmistuminen antaa nyt mahdollisuuden viedä konkreettisella tasolla eteenpäin kuudenteen Euroopan ympäristöohjelmaan sisältyviä tavoitteita, joista aikanaan päätettiin neuvoston ja parlamentin kesken ja jonka valmistelusta sain kantaa valmistelijan vastuun.

Toinen tärkeä valiokunta, jolla on erityinen merkitys parlamentin alkavalla toimikaudella, on aluepoliittinen valiokunta, sillä EU:n aluepolitiikan rahoituksesta vuosille 2007-2013 päätetään – tai ainakin pyritään päättämään - ensi vuoden loppuun mennessä. Vastuulleni langennut valiokunnan varapuheenjohtajuus on luonnollisesti työllistävä ja aikaa vievä tehtävä, mutta tarjoaa samalla mahdollisuuden olla tiiviisti mukana tässä prosessissa, joka käynnistyi kun komissio vastikään julkisti oman ehdotuksensa uusiksi rakennerahastoja koskeviksi asetuksiksi.

Komission ehdotuksessa on tunnustettu Suomelle tärkeä harvan asutuksen merkitys erityisenä olosuhteena, mutta rahoituksen tasosta väännetään vielä moneen kertaan. Ensiksi olisi tietysti saatava aikaan sopu EU:n budjetin tasosta tulevalle rahoituskaudelle. Kuuden nettomaksajan ehdottama niukkaslinja ei lupaa hyvää Suomen kannalta kestävän tuloksen saavuttamiselle. Tuoreiden työttömyyslukujen valossa tarvetta panostaa uusiin työpaikkoihin näyttäisi kuitenkin olevan myös omassa maakunnassamme.

Aluepoliittinen valiokunta ei itse asiassa ole minulle aivan vieras, sillä toimin sen jäsenenä jo ensimmäisellä meppikaudellani. Tuolloin asialistalla oli EU:n aluepolitiikan uudistus nykyistä rakennerahastokautta varten. Viime kierroksella Itä- ja Pohjois-Suomi saatiin ykköstuen piiriin, mutta nyt, laajentumisen jälkeen, bkt-rajan alittamiseen ei ole näköpiirissä, mikä toisaalta ei saa ollakaan aluekehityksen tavoite!

On mielenkiintoista nähdä, miten laajentuminen vaikuttaa parlamentin työhön ja kulloinkin listalla oleviin asioihin. Kymmenen uuden jäsenmaan mukaantulo lisää varmasti päätöksenteon vaikeuskerrointa, mutta toisaalta sadan miljoonan uuden EU-kansalaisen myötä myös yhteisen eurooppalaisen päätöksenteon painoarvo kasvaa ja samalla vahvistuu yhteisen eurooppalaisen politiikan merkittävyys kansalaisten mielissä. Esimerkiksi ympäristöasioissa laajentuminen on varmasti alkuun kivulias polku, mutta lopulta ehdoton edellytys puhtaan ja turvallisen elinympäristön säilyttämiseksi.