Kolumni SDP:n jäsenlehdessä 9.3.2006

Palveludirektiivin monet kiemurat

Suomen eduskunnan tapaa valvoa hallituksen toimintaa EU:ssa pidetään esimerkillisenä. Suuri valiokunta evästää ministerit, jotka osallistuvat ministerikokousten päätöksentekoon. Suuri valiokunta opastaa myös virkamiehet, jotka neuvottelevat Suomen hallituksen puolesta lainsäädäntöehdotusten yksityiskohdista. Voidaan siis sanoa, että Suomessa eduskunnan – eli kansalaisten- kontrolli yltää EU:n päätöksentekoon paremmin kuin monissa muissa jäsenmaissa. Kansalaisten vaikutusvallan puutteen korjaamisestahan on kysymys, kun EU:lle on haettu perustuslakisopimuksen kautta suurempaa avoimuutta ja selkeämpää demokratiaa päätöksentekoon.

Palveludirektiivin valmisteli jo edellinen komissio, ja siitä keskusteltiin vilkkaasti jo vuoden 2004 eurovaaleissa. Vaalien alla myös Suomen eduskunnan suurivaliokunta ja mm. sosiaali- ja terveysvaliokunta olivat antaneet omat lausuntonsa asian sisällöstä. Näiden lausuntojen selkeä viesti oli, että kansallisesti herkät sosiaali- ja terveyspalvelut tulisi jättää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Yhtä vankasti lausunnot viestittivät sitä, että työnteon ja työehtojen valvonnan tulee tapahtua siinä maassa, jossa palvelu tarjotaan ja työ tehdään. Nämä samat perusviestit olivat myös sosialidemokraattisen parlamenttiryhmän työn kulmakiviä alusta lähtien.

Samaan aikaan kun palveludirektiiviä on käsitelty EU:n portaissa, on Suomessa käyty vilkasta kenttäkeskustelua tulevasta kuntajaosta ja kunnallisten palvelujen järjestämisvastuusta tulevaisuudessa. Monet ovat ymmärtäneet, että EU:n palveludirektiivistä johtuu se, että kunnat ulkoistavat sosiaali- ja terveyspalvelujaan. Näinhän ei ole. Nämä asiat kulkevat omaa kulkuaan. EU:n palveludirektiivillä luodaan vasta nyt sääntöjä palvelujen liikkumiselle maasta toiseen. Suomen kunnat ovat ulkoistaneet palvelujaan jo vuosikausia.

Suomen virallinen kanta - jota ovat edustaneet KTM:n virkamiehet - olisi toivonut EU:lle paljon liberaalimman palveludirektiivin kuin mikä oli parlamentin ensimmäisen käsittelyn äänestyksen tulos. Suomen toivomus oli, että kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut - apteekkeja lukuun ottamatta - kuuluisivat direktiivin soveltamisalaan. Suomen kannan mukaista olisi ollut myös se, että maa, josta palvelun tarjoaja tulee, olisi valvonut työtä ja työehtoja.

Euroopan parlamentin suuret ryhmät, konservatiivit ja sosialidemokraatit, neuvottelivat pitkään lainsäädännön sisällöstä. Konservatiivien linja oli paljolti se, mitä Suomen KTM edusti hallitusten välisissä neuvotteluissa. Sosialidemokraattien taas se, mikä oli tullut esiin Suomen eduskunnan suuren valiokunnan lausunnoista heti direktiivin käsittelyn alussa. Suurten ryhmien kompromissi kattaa siis melko hyvin ne toiveet, joita Suomen kansanedustajilla oli käsittelyn kuluessa.

Matkan varrella olen kovasti ihmetellyt muutamia asioita. Mihin eduskunnan suuren valiokunnan kannat hautautuivat asian käsittelyn aikana? Toimiko KTM eduskunnan valtuutuksella? Ovatko suuren valiokunnan kontrollimahdollisuudet hallituksen toimien seuraamisen EU -politiikassa sittenkään riittävät?