Kolumni Warkauden lehdessä 1.8.2004

Ympäristöä ja aluepolitiikkaa

Uusi laajentuneen Euroopan parlamentti kokoontui viime viikolla ensimmäiseen istuntoonsa. Asialistalla oli iso joukko henkilövalintoja parlamentin puhemiesvaalista uusien valiokuntien asettamiseen. Paikat jaettiin suhteellisuutta noudattaen; vaalituloksen mukaisesti valtaosa tehtävistä meni kahdelle suurelle ryhmälle, pienille vastaavasti vähemmän. Varsinaisen tehtävänsä eli lainsäädäntötyön kimppuun parlamentti pääsee sitten syyskuussa, lomien jälkeen.

Oma tavoitteeni oli jatkaa työtäni ympäristövaliokunnassa sekä palata vaalikauden mittaisen tauon jälkeen aluepoliittiseen valiokuntaan. Ympäristövaliokunta on aivan keskeisessä asemassa parlamentin lainsäätäjäroolin näkökulmasta arvioituna. Se on ollut pitkään parlamentin työllistetyin valiokunta eikä taakka kevene varmasti jatkossakaan. Syksyn kuluessa valiokunnan käsiteltäväksi on tulossa monia tärkeitä elinympäristöömme vaikuttavia säädöksiä kuten kemikaaleja koskeva asetus sekä pohjavesien laatua turvaava direktiivi. Valiokuntapaikan varmistuminen antaa nyt mahdollisuuden viedä konkreettisella tasolla eteenpäin kuudenteen Euroopan ympäristöohjelmaan sisältyviä tavoitteita. Toimin aikanaan asian valmistelijana parlamentissa, joten asiat ovat hyvinkin tuttuja.

Alkavalla toimikaudella myös aluepoliittisella valiokunnalla on erityinen merkitys. Syy on se, että EU:n aluepolitiikan rahoituksesta vuosiksi 2007-2013 pyritään päättämään ensi vuoden loppuun mennessä ja siinä prosessissa myös parlamentti on tiiviisti mukana. Vastuulleni langennut valiokunnan varapuheenjohtajuus on luonnollisesti työllistävä ja aikaa vievä tehtävä, mutta tarjoaa samalla mahdollisuuden olla EU:n aluepoliittisen päätöksenteon ytimissä.

Komission ehdotuksessa uudeksi rakennerahastoasetukseksi on tunnustettu Suomelle tärkeä harvan asutuksen merkitys erityisenä olosuhteena, mutta rahoituksen tasosta joudutaan vielä vääntämään moneen kertaan. Ensiksi olisi tietysti saatava aikaan sopu EU:n budjetin tasosta tulevalle rahoituskaudelle. Kuuden nettomaksajan ehdottama niukkaslinja ei lupaa hyvää Suomen kannalta kestävän tuloksen saavuttamiselle. Rakennerahastojen merkitys paikallisen osaamisen vahvistamiseksi on ymmärretty myös Varkauden seudulla ja olisi aikamoinen isku seutukunnan kehitykselle, mikäli rakennerahastotuesta jouduttaisiin tinkimään.

EU:n aluepolitiikan uudistus oli ajankohtainen asia toimiessani edellistä kertaa aluepoliittisen valiokunnan jäsenenä. Tuolloin muovattiin säännöksiä nykyistä rakennerahastokautta varten ja onneksemme Itä- ja Pohjois-Suomi saatiin unionin korkeimman tuen piiriin. Nyt laajentumisen jälkeen bkt:lla mitaten Itä-Suomessakin on vaurastuttu - ainakin suhteellisesti – ja mahdollisuutemme pitää tukitaso lähes entisellä tasolla on juuri edellä mainitussa harvan asutuksen kriteerissä.

On mielenkiintoista nähdä, miten laajentuminen vaikuttaa parlamentin työhön ja kulloinkin listalla oleviin asioihin. Kymmenen uuden jäsenmaan mukaantulo lisää varmasti päätöksenteon vaikeuskerrointa, mutta toisaalta sadan miljoonan uuden EU-kansalaisen myötä myös yhteisen eurooppalaisen päätöksenteon painoarvo kasvaa ja samalla vahvistuu yhteisen eurooppalaisen politiikan merkittävyys kansalaisten mielissä. Esimerkiksi ympäristöasioissa laajentuminen on varmasti alkuun kivulias polku, mutta lopulta ehdoton edellytys puhtaan ja turvallisen elinympäristön säilyttämiseksi. Alueellisen osaamisen ja viennin kannalta on myös osattava nähdä laajentuvien sisämarkkinoiden tarjoamat mahdollisuudet työllisyydelle ja hyvinvoinnille.